Kuten varmaan huomasitte jo,
niin mie osallistuin taas
Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkien
yhteisneulontaan.
Mitä sitä perinteitä muuttamaan?
Kaikki edellisetkin Ystikset on tullut tehtyä.
Sitä paitsi Sukka-Finlandian etappien välissä
on ollut kiva neuloa jotain ihan omaan tahtiin.
(Seuraava etappi alkaa muuten lauantaina.)
Neuloin nämäkin Ystikset Novitan Nallesta,
kolmosen puikoilla ns. normaalikoon mukaan,
jolloin sain sukkien kooksi n. 38.
Minulla oli sukkia aloittaessani vakaa aikomus
neuloa nämä ihan itselleni, mutta toisin kävi.
Syy on se, että kruunut ja viinilasit
eivät oikein oo min juttu!
En ole kovin prinsessamainen saati draama queen tms.,
ja jos se jollekulle on vielä uutinen,
niin minähän en käytä alkoholia ollenkaan.
Poikkeuksena ehtoollisviini,
mutta se on ihan oma lukunsa.
:D
Toisin sanoen, vaikka sukkamalli mielestäni hieno onkin,
niin en kokenut sitä oikein omakseni.
No, se nyt ei onneksi haittaa yhtikäs mitään.
Sukat ovat joka tapauksessa kauniit,
ja joku onnellinen saa
jouluna avata mieluisan pehmeän paketin.
;)
Mie ehdin tehdä itselleni pitkät sukat
myöhemminkin.
Ja mukavaahan näiden neulominen oli.
Ei tarvinnut hirveästi ajatella,
kuvio kerrallaan eteenpäin,
kuten ennenkin.
Sitten vielä muutama asia,
jotka piti muistaa kertoa.
Mainitsin viime postauksessa,
että opettelin looppaamaan, ja heti sen opittuani
neuloin ne edellisen kisaetapin sukat
kyseisellä tekniikalla.
No, en silloin vielä kertonut, että millä harjoittelin,
mutta tässäpä tämä harjoitusprokkis nyt on.
Aloitin ihan perussukat harmaasta Duo-langasta.
Yhden sukan ehdin tehdä, ennen kuin kisaetappi alkoi,
joten nämä sukat odottelevat vielä valmistumistaan.
Vähän jännitän, kuinka lanka riittää loppuun asti.
Jos ei riitä, niin purkaan vähän ja teen raitoja
sukkien teräosiin...
Ja nyt muistan esitellä
tämän äitini itselleen tekemä ponchon,
josta lupasin näyttää kuvan jo aikaa sitten:
Eiks oo ihana! Tämä on virkattu Nalle-langoista,
ohje on muistaakseni
jostain Novitan uudehkosta lehdestä.
Kyllä kelpaa pakkaskeleillä kietoutua tällaiseen.
Ja huomatkaa sukat - annoin äidille joululahjaksi
ne loppukesästä neulomani *Ihan hiljaa-sukat*,
enkä silloin ajatellut ponchon värimaailmaa yhtään,
mutta äiti oli heti paketin avattuaan miettinyt,
että oliko väri valittu ihan tarkoituksella
yhteensopivaksi.
:D
Mitäs muuta oli vielä?
Ainakin se, että kevät on tullut parvekkeelle.
Join siellä vuoden ekat partsikaffet!
Ai että. Linnut sirkutti, räystäistä tippui vettä ja
aurinko lämmitti ihanasti. Kelpaa!
Ja muitakin iloisia uutisia on;
mieheni sai aivan yllättäen useamman
kuukauden pätkän töitä omalta alalta ja
ihan tästä läheltä.
Vähän valoisammalta näyttää
tämä lähitulevaisuus nyt kuin vielä reilu
viikko sitten.
Miulle teki myös hyvää,
kun olin viime viikonlopun varkkaleirillä.
Sain ajatukset tehokkaasti aivan muualle,
kun ympärillä pyöri pari päivää
kolmisenkymmentä 7-9-vuotiasta.
Ens viikolla sama rumba jatkuu, lisää leirejä,
kun täällä alkaa hiihtolomaviikko...
Notta semmosta kaikkea,
ja varmaan vieläkin unohtui jokin juttu.
Mitäs sulle kuuluu?
Ootko sie päässy nauttimaan
kevättalven auringosta?
Mukavaa loppuviikkoa!
:)
