Perjantaina iltapäivällä julkaistiin
Sukka-Finlandia -kilpailun toisen etapin sukkamalli.
Pelottavaako? Ei suinkaan.
Suunnittelijan omissa versioissa oli käytetty
kaunista vaaleanharmaata lankaa,
ja sukissa palmikot vaihtavat välillä suuntaa,
kuten omia polkujaan lipuvat haamut.
Suunnittelijan sukat olivatkin tosi kauniit
ja levollisen näköiset.
Minun Aaveeni eivät ole ihan niin rauhallista sorttia.
Näistä tuli mieleen lähinnä verinen paroni
tai se, että tämän haamun maallinen maja on haudattu
jonnekin vanhan talon ruusupuskan alle.
Neuloin nämä nimittäin Novitan Venlasta,
värissä Ruusunmarja...
Että olikin hankala väri kuvata!
Illalla sisällä otetuissa kisakuvissa sukat
näyttivät ihan oransseilta,
vaikka ne ovat oikeasti tuommoiset hailukan punaiset.
Ei paras väri tällaiseen malliin,
mutta on pakko neuloa niistä langoista, mitä jo on,
kun ei just nyt ole uusiinkaan varaa.
Siispä näistä nyt tuli punaiset ja sillä hyvä.
:D
Sukista tuli kisavaatimusten mukaan neulottuna
minun käsialalla ja 2,5mm puikoilla kokoa 39.
(Jos venytän sukan kärkeä,
niin sinne jää monta senttiä tilaa.)
No, onneksi ajatus olikin, että nämä pääsevät
lahjalaatikkoon odottelemaan uutta omistajaa.
Ai millaista näiden neulominen oli?
No, mallihan oli helpompi kuin edellisellä etapilla,
mutta kuviotoistoja oli enemmän.
Siitä syystä tuntuikin, etteivät nämä lopu ikinä.
Loppusuoralla alkoi jo hapottaa, huh.
Neuloin itseni kumminkin sitkeästi sijalle 27,
mikä on mielestäni hyvin siihen nähden,
että nukuin pitkähköt yöunet välissä,
söin, pesin pyykkiä jne.
Nostan kyllä hattua niille, jotka kisaavat
tosissaan ihan yötä myöten.
Mulla ei kädet kestä, pakko on huilia välillä,
ja toisekseen väsyneenä kaavioiden tuijottelu
on ihan mahdoton tehtävä.
Tältä näyttää kisan sukkasaldo nyt.
Vihreät ovat ekan etapin sukat, terracotan väriset
ovat lämmittelysukat ja sitten ovat nämä viimeisimmät.
Kauniita sukkia kaikki!
Kuitenkin lempparini ovat tähän asti olleet nuo
lämppärisukat, niissä olen hiihdellyt kotona jo
niin paljon, että pohjat ovat ihan likaiset, hups.
Notta tämmöisiä kisatunnelmia tällä kertaa.
Kivaa on, vaikka välillä mietin,
että onhan tää nyt hullun hommaa.
Onneksi höyrähtäneitä on useampi sata muutakin...
Hih. Ensi viikolla esittelenkin sitten
vaihteen vuoksi huivin, ja näytän, millaisen
ihanan ponchon äitini on tehnyt.
Pysykäähän kuulolla.
Iloa uuteen viikkoon!
<3
