Kun on "ylimääräiset"
kolme viikkoa aikaa tehdä mitä
huvittaa ennen seuraavaa työrupeamaa,
voi käydä vaikka niin,
että meikäläinenkin kaivaa
ompelukoneen esille.
Voi olla myös niin,
että yritän ommella projektipussin.
No, ei se onneksi pelkästään yritykseksi jäänyt,
vaikka monta tuntia sain kyllä tuhrattua tähän projektiin.
Puolet ajasta meni tosin siihen,
että piti raivata tavaraa pois tieltä,
etsiä tarvikkeet kaappien syövereistä,
irrottaa jatkojohto toisesta huoneesta jne...
En tykkää yhtään siitä säätämisen määrästä,
mutta minkäs teet, ei muu auta,
jos meinaa jotain täällä ommella.
Siihen säätämisen määrään nähden onkin melko
ihmeellistä, että sain jotakin todella aikaan.
Kyllähän se projektipussilta näyttää!
Päällikangas on vanhasta pienestä pöytäliinasta,
jolle ei ole enää käyttöä,
ja vuorikangas on muutama vuosi sitten ostamastani
verhokapasta, joka ei ole kivasta kuosistaan
huolimatta ole sopinut oikein mihinkään asuntoon.
Uusiokäyttöä siis.
Kuten ehkä ensimmäisen kuvan perusteella voi
päätellä, käytin pöytäliinan ns. väärää puolta
pussukan päällipuolena, koska oikean puolen
haalistuneet kultaiset painetut lehtikuviot
ovat jo aikansa eläneet.
Tämä ei siis ollut mikään vahinko,
vaikka ei sekään vaihtoehto minun ompelukokemuksellani
yhtään yllättävä olisi.
Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin ihan
tarkkaan harkittu valinta.
Ai milläkö ohjeella ompelin?
No tuota, selailin netistä aika montaa ohjetta ja
ohjevideota löytämättä mieleistä ja idioottivarmaa.
Siksi säädin useamman ohjeen ja oman pään mukaan,
kunhan ensin olin suunnilleen ymmärtänyt,
minkä muotoisia kappaleita tarvitsen,
ja missä järjestyksessä niitä ommellaan.
(Voin kertoa, että siihen ymmärtämiseen meni
minun hahmotuskyvylläni tovi ja toinenkin.)
Jep, on siis sitäkin suurempi ihme,
että sain mitään valmista aikaiseksi.
Eikä niiltä virheiltäkään vältytty.
Vetoketjujen päätyosioiden kanssa kävi hassusti,
kun en ymmärtänyt kunnolla, miten ne olisi pitänyt
asetella, kun sivusaumoja ommeltiin yhteen.
Toista puolta sain jälkikäteen vähän korjailtua,
mutta tämä puoli jäi nyt tällaiseksi.
No, ei tämä kauneusvirhe käytössä haittaa,
vaikka se vähän harmittamaan jäikin.
Ja katsokaa, kuinka siististi sain vetoketjun ommeltua!
En meinaa uskoa tätä. Se on suorassa.
Jei. Jotain edistystä tässä ompelu-urallani edes.
Kunhan saan taas kerättyä tarpeeksi hermojani kasaan,
ompelen pari pussukkaa lisää.
Vetoketjuja on vielä pari kappaletta,
ja uusiokäyttöön joutavia kankaita riittää.
Tätä pöytäliinakangastakin jäi vielä,
mikä on hyvä, koska tykkään siitä tosi paljon.
Siinä on ihan mun värit - ja tällaisissa töissä pieni
kullan kimalluskaan ei haittaa.
Tässä pussukassa saa nyt seuraavaksi majailla
yksi huiviprojekti,
jonka aloitan sitten,
kun saan Pohjolan kutsun langat pääteltyä.
Yhdet sukatkin pitäisi neuloa loppuun.
Projekteja riittää.
Mitäs sinä kässäilet näin marraskuussa?
:)
