Jalat ylös.
Katse taivaalle.
Valitse tuoli (tai tyyny),
jolle haluaisit istahtaa mun kanssa iltateelle.
Sytytän kynttilät lyhtyihin sitten,
kun ilta enemmän hämärtää.
Tätä on niiin odotettu!
Julkisivuremppa valmistui meidän kohdallamme
kuukauden verran ilmoitettua myöhemmin.
Toukokuusta asti on venailtu,
että pääsis ees juomaan päiväkahvit parvekkeelle.
Saimme odotella koko kesän ja vähän syksyäkin.
Ihan hitusen harmittaa.
Jäi kesäkukat, jäi auringonkukat.
Jonkun syksyisen kukka-asetelman kyllä vielä teen,
kunhan saan jonkin tason ruukkujen alle,
ettei tartte lattialla pitää.
No. Harmitukset sikseen.
Aion nauttia parvekkeella olosta
tänä vuonna vielä niin kauan,
kun syysaurinkoa (tai vilttejä) riittää!
Pyykkejäkin voi kuivata vielä pitkään ulkosalla.
Ah, loppuu se pienessä kämpässä pyykkitelineen
ees taas siirteleminen.
Ja onhan partsilla nyt kodikkaan näköistä!
Vaikka on kulahtaneet rottinkikalusteet ja pinkit viltit,
niin en valita.
Tähän hätään on hyvä näin.
Sisustusta ehtii pohtia ja säätää pikku hiljaa.
Nyt on ihana vaan istuksia.
Että ei muuta ku teemukillinen mukaan,
kynttilät lyhtyihin, lämmintä päälle
ja sukankutimet kainaloon.
Tuukko sää kans?
