Vuosisadat sitten särjettyjä unelmia
kello viiden teellä,
johon lisään hunajaa.
johon lisään hunajaa.
Kasvosi häilyvät appelsiinin tuoksussa
ja koitan unohtaa.
Ensirakkauteni sumuisesta maailmasta,
jossa aina sataa
silmiesi väristä vettä.
Lehdet putoilevat kupin pohjalle,
kun tuuli heilauttaa hopeaa.
Olisin eksynyt viluisena nummille
kun tuuli heilauttaa hopeaa.
Olisin eksynyt viluisena nummille
vain kuullakseni kiihkeät askelet,
jotka kävelit hänen luokseen.
Enkä lakkaa odottamasta
jotka kävelit hänen luokseen.
Enkä lakkaa odottamasta
väärillä rannoilla.
Kahta arkkia,
tasaisella käsialalla.
Sinetillä suljettuja
haaveita,
jotka päivättiin
vuonna 1813.
Ja taas ihana runo, sen myötä voi palata ensirakkauden pariin, ei ihan noin kauas mutta 1960 luvulle. Kiitos :)
VastaaPoistaVoi kiitos... Ihana kuulla, että näistä on iloa muillekin kuin minulle itselleni! (:
PoistaKuka sinetöi haaveensa vuonna 1813? Rakastan ja käytän työkseni historiaa, joten herätit uteliaisuuteni!
VastaaPoistaJane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo inspiroi tähän. ;) Austenin omalla epäonnisella romanssilla, jonka jälkeen kirja ilmestyi vuonna 1813, saattoi olla osuutta tarinan kirjoittamiseen...
Poista