tiistai 2. helmikuuta 2016

Runo 11#


Vuosisadat sitten särjettyjä unelmia
kello viiden teellä,
johon lisään hunajaa.

Kasvosi häilyvät appelsiinin tuoksussa
ja koitan unohtaa. 


Ensirakkauteni sumuisesta maailmasta,
jossa aina sataa 


silmiesi väristä vettä. 

Lehdet putoilevat kupin pohjalle,
kun tuuli heilauttaa hopeaa. 


Olisin eksynyt viluisena nummille 
vain kuullakseni kiihkeät askelet, 

jotka kävelit hänen luokseen. 

Enkä lakkaa odottamasta 
väärillä rannoilla.

Kahta arkkia,
tasaisella käsialalla.
 

Sinetillä suljettuja 
haaveita,

jotka päivättiin 
vuonna 1813.



4 kommenttia:

  1. Ja taas ihana runo, sen myötä voi palata ensirakkauden pariin, ei ihan noin kauas mutta 1960 luvulle. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos... Ihana kuulla, että näistä on iloa muillekin kuin minulle itselleni! (:

      Poista
  2. Kuka sinetöi haaveensa vuonna 1813? Rakastan ja käytän työkseni historiaa, joten herätit uteliaisuuteni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo inspiroi tähän. ;) Austenin omalla epäonnisella romanssilla, jonka jälkeen kirja ilmestyi vuonna 1813, saattoi olla osuutta tarinan kirjoittamiseen...

      Poista

Penni ajatuksistasi! (: