Talvi-iloa

Kyllä se palaa.

Ja on ainakin kauniin värinen!

Toista koekynttilää täytyy 

vähän fiksailla vielä.

 

Mutta olipahan tunnelmallinen 

aamiainen,

kun oli tuo kaunokainen pöydällä,

vaikka aluksi vähän savutti 

ja vieläkin vähän lepattaa.

 

Ensimmäiseksi yritykseksi kuitenkin
riittävän hyvä!

:)

 

Ja mie oon ihan pähkinöinä tästä
talvesta.

Oli pakko käydä vähän ihailemassa
pihalla.
Kameran kanssa tietysti.

 

Neulomuksetkin etenee,

pikku hiljaa taas.

Ja ah, oranssi seiskaveikka on
tullut takaisin!

Mikä riemu!

Ja saatoin ostaa kerän
Papukaijaakin... 

Noh, ensin vanhat langat pois,

sitten korkkaan uudet kerät.

:)

Runo 9#

Tähtitaivas jalkojen alla,

timanttimatto.

Pohjannaula pään päällä,

kynttiläkatto.

Kaunista työtä on tehnyt

taivaiden takoja,

hangen narisevan naputtaja.

Jäälyhdyn lämmössä ei palele,

kun sydän on sulaa valoa täynnä. 

Lunta ja kukkia

 Olin viikonlopun 

kotipaikkakunnalla käymässä.

Ja lauantai-aamun yllätys oli suuri, 

kun avasin sälekaihtimet.

Lunta!

Mikä riemu!

Siitä sai vähän pienempikin 

yökyläilijä nauttia,

kun rakensivat vaarin kanssa 

hienon mopedin...

Jouluun on kuitenkin ihan pieni hetki vielä, 

joten piti sieltä lumisesta ihmemaasta palata

 opiskeluiden pariin pk-seudulle... 

Ilo oli silti tulla kotiin, 

jossa joulukaktukset ovat 

päättäneet ilahduttaa minua tekemällä 

kaikki nuppuja!

Kuvan yksilö, 

(joka viime vuonna harmikseni 

pääsi kuivumaan kesken nuppujen teon = ei kukkinutkaan) 

on oikein kunnostautunut täksi jouluksi!

Seuraavaksi odottelen valkoisen ensimmäistä 

aukeavaa kukkaa ja sitten on vielä vanhin, 

fuksianpunainen yksilö. 

Toivottavasti sen pari vaivaista nuppua 

jaksavat kasvaa kukiksi asti.

Niin, ja täytyihän minun päästä joulufiilistä purkamaan...

Siispä kaivoin kuusen esiin ja aloin koristella. 

Nyt kelpaa laskeutua joulunodotukseen. 

Kalenterin luukkujen availua täytyy vielä malttaa...