Tänään oli upea kevättalven päivä.
Aurinko paistoi ja lämmitti,
pakkasta lempeät -5 astetta.
Kauniin sään houkuttelemana suuntasimme miehen
kanssa parin geokätkön etsintään
Kymijoen rantamaisemiin.
Pari kilometriä pitkospuita ja rantametsikköä,
muutama vastaan tullut retkeilijä.
Oispa ollut makkarat mukana,
ois voitu paistaa ne matkan varrella laavulla.
Noh, onneksi oli ruoka odottamassa kotona,
ja silmänruokaa saimme yllin kyllin.
Hetki piti aina seisahtaa ja ihailla maisemia
- mikäs näitä maisemia on ihaillessa!
Rakkaus Kymijokeen on kyllä syvällä minussa.
<3
Voimaannuttavan reissun jälkeen oli
ihana tulla kotiin, syödä valmiina ollutta ruokaa,
juoda päiväkahvit ja käydä vielä päiväsaunassa!
Ai että. Täydellistä.
Päivän hämärtäessä oli myös ihana kaivaa
sukankutimet esiin ja neuloa ruukut
*Taimihässäkät KALin* ekoille kukille.
Väriyhdistelmä näyttää toistaiseksi vähän hassulta,
mutta jos vilkaisette näitä muita värejä,
joita aion sukissa käyttää,
niin kyllä kokonaisuus siitä tasoittuu
- etenkin, kun olen ajatellut tehdä
teräosan tuolla kirjavalla Nalle Taika -langalla,
enkä valkoisella.
Katsotaan, miten suunnitelmani näiden värien
yhdistämisestä onnistuu!
Hempeetä lempeetä on siis tuloillaan.
Ei se mitään,
kukkasukat saavatkin olla romanttiset.
Kukista muuten puheen ollen,
huomasin tänään parvekkeella päivää paistatellessani,
että ensimmäinen narsissin alku on tullut esiin!
Ihan pienen pieni vihreä alku sipulista,
joka oli jäänyt vähän pintaan.
Ei kyllä mikään ihme, aurinko lämmittää
lasitetulla partsilla jo mukavasti.
Muutaman viikon päästä istun siellä jo
kahvia hörppimässä.
Narsisseilla ei kyllä oo vielä mikään kiire,
ja kerätköön loput sipulit vielä voimaa kukkia,
mutta on se ihana tunne,
kun elonmerkkejä näkyy.
Kasvun ihme, kevään ihme.
Ihmetellään ja nautitaan.
<3
