Kesäkuulumisia

Heipparallaa.

Ajattelin tehdä nyt tällaisen poikkeuksellisen postauksen. Yleensä yritän olla lyhytsanainen ja tiivistää sanottavani lyhyeen esimerkiksi kulloisestakin käsityöstä, mutta nyt on sellainen fiilis, että haluan kertoa vähän kuulumisia.

Mainitsin edellisessä postauksessa, että olen ollut jo kahdella riparilla ja kolmatta odottelen. Kesä on siis mennyt töissä, kesäteologina kolmatta kesää. Tänä kesänä lähinnä leireilyä, eli opetusta ja leirijumalanpalveluksia, ja kaikkea mitä nyt leirillä tehdään. Viime kesänä miulla oli muutama sanajumalanpalveluskin hoidettavana. Seurakunnasta on pitkälti kiinni se, mitä kaikkea muuta kesäteologin työ voi tarkoittaa. Voi olla synttärikäyntejä ja viikkotoimintaa ynnä muuta sellaista. 

Vihkimiset, kastamiset ja hautaan siunaamiset, sekä ehtoollisen asettaminen tulevat ajankohtaisiksi vasta pappisvihkimyksen jälkeen. Ja pappisvihkimyksen saamisesta en nyt tässä kerro, koska se on vähän monimutkaisempi juttu. Toivon mukaan itselleni kuitenkin tässä parin vuoden sisään ajankohtainen! Saatte siitä kuulla sitten ajallaan.

Leireillä tehdään aina nimipinssit nimien opettelun helpottamiseksi.
Itse tein tällä kertaa tällaisen kissapinssin.

Mutta tosiaan, leirielämä kuuluu meikäläisen kesänviettoon vahvasti.

Ja minulla on tosiaan kutsumus hengelliseen työhön, papin työhön. Sellaisen työn tekijä minusta tulee, se ei mikään salaisuus ole. Ja ainakin aluksi haluaisin tehdä nimenomaan nuorten kanssa töitä, mutta olen toistaiseksi avoin kaikelle muullekin. 

Tykkään ylipäätään tehdä töitä ihmisten parissa ja hyvän sanoman äärellä. Ja tässä työssä oma osaaminen pääsee käyttöön monella tapaa. Toki se on tunnekuormittavaa, kun ollaan koko ajan elämän taitekohdissa mukana ja jotenkin siinä ihmisyyden ytimessä, mutta toisaalta tämä myös antaa itselle tosi paljon. Sitä paitsi, papin työhön ei tulla valmiina, tähän kasvetaan - koko elämän ajan. Valmistuttuaan valmista ja kaiken osaavaa pappia ei olekaan. Luojan kiitos! 

Noh, tästä kaikesta saatte kuulla todennäköisesti tulevaisuudessa lisää.

Kuusankosken kirkko.<3 Min vihki- ja rippikirkko,
jossa tänäkin kesänä konfirmaatiosaarnoja saarnailen.

Mutta niin, leirielämästä muutama sana. Se on huikeeta. Rankkaa, mutta kaiken vaivan arvoista. En vaihtaisi sitä mihinkään. Ja mitä kaikkea kesäteologin leirityö voi tarkoittaa? Oppituntien ja jumalanpalvelusten pitämistä, kyllä, mutta paljon muutakin tarpeen ja oman aktiivisuuden mukaan.

Yhdessä olemista, kuuntelemista, oppimista, ihmisenä kasvamista, ideointia, luovuutta ja ihan käytännön tekemistä. Esimerkkinä tästä on vaikkapa eräällä leirillä viettämämme retkipäivä, josta kysyin leirin suunnitteluvaiheessa, että eikös jumalanpalveluksen voisi pitää siellä metsässä. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Kirkkosali rakennettiin koko leirin voimin luonnonmateriaaleista kallion kupeeseen alttariristiä myöten, ja jumalanpalvelus onnistui tosi hienosti. Pyhän kokeminen ei ole sidottu mihinkään tilaan.

Ja kukaan työntekijöistä ei ollut vastaavaa kokeillut aikaisemmin. Luova työ, kokeilua, ideointia. Tällä kertaa yhdessä tehty lopputulos oli onnistunut. Aina se ei ole. 

 

Oli muuten hieno jumis.

Ja toinen esimerkki. Alla on kuva eräästä iltahartaudesta, johon leikkasimme leirimuusikon kanssa pahvista 6X48 (eli 288) esirukouslappua. Notta askartelemaan pääsee leireillä aivan varmasti. Monia juttuja täytyy valmistella ihan vaan tekemällä omin pikku kätösin, jos haluaa jotain spessua saada aikaan.

Jokainen sai valita muutaman esirukouslapun
ja tuoda sen piirin keskelle ristin juureen.
Jokainen lappu kuvasti jotain asiaa: lähimmäisiä, luontoa, surua, leiriä, omaa jaksamista ja uskon vahvistumista.
Lopuksi rukoiltiin yhdessä näiden asioiden puolesta.

Eli monenmoista kuuluu leirityöhön. Mutta minusta se on ihan parasta hommaa, iloineen ja haasteineen. Rakkaudesta lajiin ja silleen. Oon niin onnellinen, kun saan tätä tehdä. <3 Kiitos Jeesus. 

Neulomista en ole vielä yhdistänyt työhön sen kummemmin, mutta olen ajatellut sitä hyödyntää joskus jollain tavalla. Ja on mulla kutimet aina leireilläkin mukana, jos tulee sellainen hetki, että ehtii hetken istahtaa. 

Viime leirillä itse asiassa ehdinkin aloittaa tällaiset pystyraitasukat.

 

Kotiin päästyäni muistin myös, että heinäkuun haastetyö pitäisi tehdä. Siispä puikoille pääsivät Novitan Mansikkasukat, joita olen ihastellut jo jonkin aikaa. Näiden punainen saa nyt olla se heinäkuun helakanpunainen... Ei se kyllä nyt ihan oo, mutta punainen kuin punainen. Kuvassa näyttää myös paljon haaleammalta kuin mitä oikeasti on. Saa kelvata!

Notta sellaista. Työtä ja iloa ja villasukkia. Niistä on min kesä tehty! 

Ja sit vielä yksi juttu, kattokaa, mitä min äiti toi miulle tuliaisiksi kesälomareissulta!

Niin kuin kukkakimppu, mutta ruusuina onkin lankakeriä. Ihan supersuloinen ja hauska lahjaidea käsityöihmiselle! Täytyy pistää muistiin. Ilahdutti itseäni kovin. 

Hih. En laittanut näitä maljakkoon. :D Langat ovat Dropsin Parisia, 100% puuvillaa. En ole aiemmin kyseistä lankaa käyttänyt, mutta eiköhän näille sopiva kohde löydy.

Olikohan siinä nyt riittävästi kuulumisia. :) 

Mitäs luulette, kannattaako tällaisia postauksia tehdä joskus lisää vai ei? Miten teidän kesä on sujunut? Toivottavasti hyvin. <3