Tämän kesän riparikausi (kesäteologina)
on nyt aloitettu,
ja se tapahtui kuvan mukaisissa tunnelmissa.
Kuva on tokan leiripäivän iltana otettu.
Peilityyni järvi ja hehkuva auringonlasku
leirikirkossa.
Sopi hyvin päivän teemaan,
joka oli Luomakunnan sunnuntai.
Monesti alkukesän leirit ovat haastavia,
mutta nyt pääsin kyllä todistamaan yhtä parhaimmista
leireistä koko leiriurallani,
jota on noin 8 vuotta takana.
Oli ihan mahtava viikko.
Nuoret olivat huikeita!
Tosi kivoja tyyppejä.
Ystävällisiä, fiksuja ja pohdiskelevia.
Ja kilpailuhenkisiä!
Isoset olivat osaavia ja
ohjaajat hyvällä tavalla kajahtaneita.
Ja sää suosi.
Kyllä oli ilo tehdä töitä.
Siispä, jos sallitte,
lainaan yhtä lemppariajattelijaani.
Saarn. 8:15
"Niinpä minä ylistin iloa,
koska ihmisellä ei ole
auringon alla
muuta onnea kuin syödä ja juoda ja
iloita.
Tämä ilo seuraa häntä
kaiken vaivannäön
keskellä niinä elinpäivinä,
jotka Jumala on hänelle
antanut auringon alla."
Leirillä sai syödä, juoda ja iloita yllin kyllin.
Neuloa en kuitenkaan tällä kertaa ehtinyt,
mutta nyt yritän tässä saada edes sen
kesäkuun kukankeltaisen työn tehtyä!
Ja oishan tossa yks konfirmaatiosaarna odottamassa.
:D
Noo. Tässä on työt ja huvi iloisesti sekaisin.
Nyt aion hetken levähtää ja nauttia olostani,
ja palautua leiristä.
Mitäs teille kuuluu?
:)
