perjantai 3. helmikuuta 2017

Perjantain "pikapussukat"

Kaivoinpa taas ompelukoneen 
kaapista esiin.

Miehen geokätköilyliiviin
piti nimittäin ommella uusi hihamerkki.
Kyse on siis ihan perus ulkoiluliivistä,
jossa on paljon taskuja 
kaikille kätköilyhärpäkkeille:
gps:lle, kynille, vihkolle, taskulampuille jne.
Mies on kuitenkin keräillyt liiviin myös
kätköilyaiheisia hihamerkkejä.
Nyt piti ommella 3000 löydön merkki.




Se onnistui (onneksi) ihan mallikkaasti,
kun ensin palautin taas mieleeni,
miten mikäkin lanka laitetaan ja mistä 
tapahtui mitäkin...

Suhteeni ompeluun kun ei ole niin kovin ruusuinen.
Siitä voit halutessasi lukea *täältä*.

Mutta, niin,
kun nyt olin sen koneen esille kaivanut,
niin ajattelin sitten vähän 
harjoitella.
Pussukathan olisivat helppoja ja nopeita,
löysin kivan ohjeenkin *Vaapula-blogista*.

Tirsk.
Moooonta tuntia, purkamista, lankojen sotkeentumista,
ärsyyntymistä ja pään sisällä manailua myöhemmin...




Kaksi kappaletta kunnon harjoituskappaleita 
tosiaankin, vetoketjut miten sattuu ja 
ompeleet sitä sun tätä.

Yksinkertainen osaa olla joskus niin 
vaikiaa!
Ne kesällä tekemäni tetrapussukatkin 
onnistuivat paremmin...

Mutta valmista tuli,
virheistä ja kiukusta huolimatta.




Kaikki kankaat ovat jotain äiskän 
vanhoja jämiä,
lastenvaatteista pääosin.




Päällyskankaasta on kuitenkin kerrottava eräs juttu.

Minulla oli joskus lapsena 
tuosta kankaasta ommeltu, 
serkun vanha collegepuku.
Muistan, kun sain sen.
Rakastuin kankaaseen oikopäätä.
Onnellisena tokaluokkalaisena puin 
sen sitten kouluun.
Siellä minulta sitten kysyttiin,
että miks sulla on tommoset vaatteet.
Tyhmät, lapselliset ja nolot.
Voi että itketti.
:(

Vaatteet olivat varmaan kyllä vähän 
"vanhanaikaiset", siihen aikaan kymmenisen vuotta 
muodista jäljessä, mutta kuitenkin.

Noh, rakkauteni kankaaseen on säilynyt,
ne "kaverit" ja ajat eivät.




Että tämmönen perjantai-ilta mulla.
Oppia taas kantapään kautta.
Ja loppujen lopuksi nää on ihan käypät pussukat
nenäliinoille, huulipunalle ja muulle tilpehöörille 
laukunpohjalle ja reppuun.
Toinen on just passeli vaikka kännykkäpussiksi,
jos en muuta keksi.

Notta tulipahan tehtyä!
Ja ihan ittelle,
kun ei näitä kehtaa kelleen antaa.
Mulla siirtyi lettujenpaistokin 
seuraavalle päivälle,
kun tussasin noitten kanssa.

Pyhpah.
Nyt vaikka neulomaan,
niin tulee parempi mieli.
Sen mie osaan!
:D

Mukavaa viikonloppua!
Toivottavasti teillä on ollut 
rentouttava perjantai-ilta!
<3

14 kommenttia:

  1. Sitkeä oot ollu! Mulla on tapana jättää käsityöt hetkeksi "lepäämään", jos yksinkertaiseksi verhoutuneet asiat paljastavatkin todellisen luonteensa :). Yleensä sillon kiukuttaa niin paljon, että järki pakenee päästä... Mutta onneksi vain hetkellisesti :D. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! :D Joo, pakko oli saada valmiiksi, kun ei oo tilaa ommella muualla ku keittiön pöydällä, niin ei voinut jättää kesken. :) Ja opin mie nyt vaihtamaan sen vetoketjujalan ja sinänsä vetoketjujen kanssa puljaaminen oli helpompaa kuin viimeksi, että jotain hyötyä tästäkin!

      Poista
  2. Kyllä noin käy enemmänkin ommelleelle joskus. Onneksi et antanut periksi. Onnistuneen lopputuloksen jälkeen tulee taas joskus se hetki että haluaa tarttua uusiin yrityksiin. Joskus minäkin jätän ylivoimaisen yrityksen hetkeksi lepäämään. Sekin on yksi konsti kyllä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja eihän voi onnistua, jos ei ikinä yritä. :) Luulen, että seuraavaksi haluan ommella jotain vetoketjutonta, sekin voi auttaa asiaa. :D

      Poista
  3. Ihan kivoja pussukoita. Osaisinpa minäkin ommella, edes suoraa saumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, ei meinaa suoraa tulla vielä minunkaan "taidoilla"! :D Ajattelin silti uskaltaa jossain välissä ommella uudet verhot...

      Poista
  4. Vetoketjujen ompelemisessa oon täsmälleen samaa mieltä sun kanssas - siinä menee järki!!! Joskus olen ommellut tosi paljon, mutta nyt ilmeisesti pinna on sen verran iän myötä hapertunut, että kaivan koneen esiin vain viimeisessä hädässä... tosin pari pussukkaa olisi tarvis justiinsa noille kopan pohjalla pyöriville pikkuhilavitkuttimille... oisko siinä syytä tarpeeksi tehdä maaliskuun värihaaste?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oishan siinä ainakin idea valmiina. ;) Itse ompelen kyllä seuraavan kerran jotain vetoketjutonta. Ja sitä ennen teen kaikkea ihan muuta. :D

      Poista
  5. Ihan pätevät pussukat. Vetoketjun ompelu on joskus kyl raivostuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ajavat asiansa. Ja joo, vetoketjut, pysyttelen niistä kaukana taas hetken. :D

      Poista
  6. Ompelu osaa olla joskus haastavaa - just jonkun vetskarin ja vuorin kiinnittäminen kun täytyy ajatella (ja ommella ja purkaa) monta kertaa läpi, että miten päin mikäkin kangas täytyy olla... Joskus tulee koneen kanssa itsekin kiukuteltua ;) Mutta kivat pussukat sait kuitenkin tehtyä muistorikkaasta kankaasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mie oon niin vähän mitään koskaan ommellu, että tuon mikä-menee-mihinkin hahmottaminen on ihan hakusessa. :D Mutta katsotaan, oppiminen on harjoittelukysymys. Ja joo. Pääasia, että sain tarvitsemani pussukat!

      Poista
  7. Haa, enpä ole tajunnut, että voisin kerätä nuo kaikki geokätköilymerkit. Minulla on vain yksi merkki matkalaukussa. Tsemppiä ompeluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, seuraava ompelus taitaa olla korkeintaan verho tai tyynyliina. :D Ja juu, onhan noita merkkejä kaikenlaisia, nää on näitä virstanpylväitä. Mulla ois yks travel bug -hihamerkki, mutta en ole vielä keksinyt, mihin sen laittaisin.

      Poista

Penni ajatuksistasi! (: