Odottavan aika on pitkä

Tiedättekö tunteen,

kun joskus odottaa jotain niin kovasti,

että jo vähän turhauttaa?

11:ista kylvetystä siemenestä iti 7kpl.

Miul on ollu semmonen tunne ja olotila 

nyt viime perjantaista lähtien.

Nimittäin, juttu on niin, että kävin viime perjantaina

vihdoin ja viimein optikolla näöntarkastuksessa.

Olen koko talven kitkutellut rasittuvien 

ja kuivien silmien kanssa, ja lopulta totesin,

että on se nyt selvitettävä missä mättää.

No, siinäpä kävi sitten niin,

että optikkotäti määräsi mulle monitehot siltä istumalta,

joten odottelen nyt silmälaseja saapuvaksi 

kuin kuuta nousevaa!

Lähinäkö on huonontunut aika paljon,

hajataittoa pitää vähän korjata ja muuta pientä.

Ei ihme että silmät väsyvät 

vähemmälläkin lukemisella ja käsitöitä tehdessä,

ja huonon lähinäön takia tv-tekstityksetkin ovat 

välillä menneet vinksin vonksin,

kun silmät eivät jaksa tarkentaa...

Syy ongelmille on siis onneksi nyt selvillä,

ja kyllä se maailma niin paljon terävämmältä 

näytti linssien läpi,

että ihan innolla odotan sen kirkastumista.

En tosiaan ollut tajunnutkaan, kuinka sumeaa on ollut!

Kivat pokatkin löytyivät, ja olen aina ollut sitä 

mieltä että silmälasit sopii miulle,

joten sen puoleen aihetta kriisiin ei ole.

;)

Lasien pitäisi tulla tässä parin viikon sisään,

mutta pidetään peukkuja että jo tämän viikon 

lopulla saisin ne, koska ois kiva saada 

luettua vielä yksi tenttikirja ensi viikolla 

niin, että näkisi kunnolla, eikä lukeminen 

tökkisi niin paljon silmien väsymisen takia.

Niin ja se mustiin sukkiin silmukoiminenkin 

muuten varmaan helpottuu,

kun näen ihan oikeasti mitä oon tekemässä.

Mies toi miulle kukkia viime viikolla,
kun harmitti... Kauniisti ovat kestäneet!

Että semmosta näkövinkkelin muutosta tulossa!

Ihan kiva.

Toki ilman laseja ois periaatteessa kivempi olla,

mutta mie ajattelen niin, 

että kaikkein kivointa on nähdä kunnolla.

Sitä paitsi en tarvitse laseja välttämättä autolla ajaessa 

tai ulkona liikkuessa, joten voin olla välillä ilmankin.

Jotenkin tulee jo käytettyä enemmän
keväisen värisiä kahvikuppeja...

Notta vanhuus ei tuu yksin.

Miul on synttäritki sopivasti tällä viikolla.

;)

Ajattelin sen kunniaksi leipasta viikonlopuksi

 punaherukka-valkosuklaa-juustokakun.

En oo ikänäni juustokakkua leiponu,

mutta nyt kokeillaan, syteen tai saveen.

Löysin mielestäni kivan ohjeenkin moiseen.

Siitä lisää sitten, jos ja kun kakku onnistuu.

Siispä odottelen myös vieraita, ja sitä ennen 

tiedossa koulujuttuja, siivousta, leipomista...

Tästä tulee touhukas viikko.

Ei se mitään.

Suunnitelmia, suunnitelmia...

Kevään odotuskin purkautuu 

vimmaisena suunnitteluna, vihkoon raapusteluna 

ja kivojen kukkajuttujen selailuna netissä...

Niin, ja mustasilmäsusannan taimien töllistelyllä 

vähän väliä, niin kovasti toivon niiden 

hengissä pysymistä.

Välillä miusta tuntuu,

(ja miehestä etenkin) että oon vähän hömpsähtänyt.

Mutku en millään jaksais nyt odottaa!

Noh, täytyy vaan malttaa. (Pläääääh!)

Odotus palkitaan sitten ajallaan.

Hih. Mitäpä sie odotat tällä hetkellä,

vai odotatko mitään?

:)

Rauhalliset raidat

Neuloin vajaa vuosi sitten isäpuolelleni *sukat*, 

jotka ovat olleet pehmeytensä ja kutittamattomuutensa 

vuoksi herkkäihoiselle herralle mieleen.

Kyseisissä sukissa lankana oli 6-säikeinen Regia,

jota ostin hiukan hassunvärisen kerän ihan kokeeksi,

kun se oli alelaarissa puoleen hintaan.

Noh, nyt on Regia testattu vuoden myönteisellä 

käyttökokemuksella (sukat lienevät edelleen ehjät,

kun ne vähän väliä näkyvät käytössä olevan),

ja uskalsin ostaa uuden kerän eri värissä 

- ja tällä kertaa ihan normaalihintaan, 

(17,50e 150g, huh).

Langasta syntyivät nämä rauhalliset raitasukat.

En muuten olisi raaskinut kyseistä lankaa ostaa,

mutta tässä oli tosiaan väri ja pehmeys kohdillaan,

ja saaja olisi varmasti tyytyväinen...

Syy ostopäätökselle oli siis ihan hyvä.

En isäpuolelleni ehtinyt neuloa uusia sukkia jouluksi,

joten korjaan asian synttärien yhteydessä tässä 

keväämmällä näillä sukilla.

Sukkien koko on 45,

puikot 3,5, 14s/puikko.

Vaikka lanka on 6-säikeistä kuten seiskaveikkakin,

niin miulla tämä vaatii puolikkaan isommat puikot 

kuin tavallisesti, muuten tulee liian tiukat.

Raidoitus kohdistui itsestään,

en sitä tarkoituksella kohdistanut.

Näiden sukkien värimaailmassa on mielestäni

 jotain hellyttävää.

Raidoitus on kaunis ja seesteinen.

Väreistä minulle tulee muuten isäpuolen lisäksi 

mieleen myös amerikkalaiset sisustusohjelmat!

Niissä usein olohuoneisiin valitaan ruskeat sohvat 

ja sinisävyiseksi maalatut seinät...

Mitä siulle tulee mieleen näistä väreistä?

Kaiken kaikkiaan näistä tuli

tavalliset mutta kivat arkisukat, sanoisin.

Näiden jälkeen miulla ei nyt olekkaan puikoilla 

muuta kuin ne Super Mario -sukat miehelle.

Niissä menee kyllä hetki, kerään välillä kärsivällisyyttä 

siihen silmukoimiseen, ja teen muita juttuja.

Jotkin toiset sukat haluaisin aloittaa,

mutta nyt täytyy pohtia vähän tarkemmin mitä tekee,

kun haluan neuloa lankavarastoja pienemmäksi 

ennen kuin ostan mitään uutta: pienimuotoinen 

langanostolakko menossa siis.

Mutta ei hätää.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty,

ja sain sentään viimein idean Vuodenaika-haasteen 

ensimmäiseen osuuteen.

Jotain tällaista on koukulla:

Katsotaan, mitä syntyy ja mihin tarkoitukseen.

;)

Rentouttavaa ja hyvää viikonloppua!

<3

Taimihässäkät

Mustasilmäsusannat, krassit, päivänsinet,

orvokit ja hajuherneet ovat puhjenneet kukkaan,

ja Taimihässäkät ovat minunkin osaltani valmiit.

Näitä sukkia neulottiin Marja Viitaniemen 

järjestämässä yhteisneulonnassa

Vanuttunut villasukka -blogin puolella

15.2.-26.2.

Ohjeeseen ja kyseiseen blogiin pääset *tästä*.

Taimihässäkät-KAL oli ensimmäinen Marjan 

järjestämä yhteisneulonta,

ja täytyy sanoa, että todella kauniit 

sukat oli Marja meille suunnitellut!

Joka toinen päivä ohjeesta paljastui kukka,

ja joka toinen päivä kukalle ruukku.

Sukille oli kolme eri kokovaihtoehtoa.

Mie neuloin sukat keskimmäisen koon mukaan 

kolmosen puikoilla, lankana pääasiassa Nallea.

Vain orvokit on neulottu Gjestalin Maijasta.

Sen verran poikkesin ohjeesta,

että tein erilaisen resorin ja jalkaterän.

Alkuperäinenkin palmikkoneulos oli kaunis,

mutta valepalmikko kuiskutteli haluavansa näihin sukkiin.

Pitsimäisyys sopi yhteen romanttisen värimaailman kanssa.

Lisäksi neuloin aina kukkaruukullisten väliin

kahden kerroksen sijaan vain yhden kerroksen 

pohjavärillä.

Näitä oli kyllä kiva neuloa.

Ohje oli selkeä ja kukat ja ruukut kauniita.

Lisäksi näistä tuli muuten istuvimmat pitkävartiset sukat,

mitkä olen koskaan neulonut.

Koko on 36-37.

Ja kattokee ny kui kauniit nää sukat ovat 

myös takaa!

Loppuun asti ajateltu, ihanaa.

Että ei muuta kuin hempein ja rimpsuisin 

pusero mitä kaapista löytyy päälle,

sukat jalkaan ja partsille paleltumaan

kuvien ikuistamisen ajaksi...

Miehen ottamat kuvat muuten taas kerran,

kiitos vaan raksulle.

<3

Ja joo, kuten joku voi jo väreistä päätellä,

niin nämä sukat eivät jää minulle,

vaikka kieltämättä suloiset ovatkin.

Aion tehdä toiset itselle omilla lemppariväreillä

(ja sillä alkuperäisellä palmikkoneuloksella),

ja nämä päätyvät lahjalaatikkoon

 - tai kenties jopa arvontaan.

Mitäs siitä tuumaisitte?

;)

Valitsin näihin nimittäin värit ihan sen mukaan,

mitä yhteensopivia lankoja oli riittävästi 

kotona valmiina.

Hih. On nää kyllä aika nätit,

kiitos vaan suunnittelijalle.

Jäänpä odottelemaan Marjalta lisää yhteisneulontoja.

Nyt meikäläisen on kuitenkin korkea aika 

alkaa pohtia, että mitä kummaa tekisin 

*Vuodenaika-haasteen* kevätosioon!

Mietintämyssy päähän.

Onks teillä jo ideoita?!

Syödä, juoda ja iloita

Maaliskuu on koittanut,

ja sain viettää siitä ensimmäiset neljä päivää 

aurinkoisessa ja kirpakassa pakkassäässä

varhaisnuorten kanssa leireillen.

Ensin yksi yö 7-10-vuotiaden kanssa,

sitten kaksi yötä 11-14-vuotiaiden kanssa.

Leirien teemana oli tällä kertaa ilo.

Ja iloahan riitti.

Oli yhdessäoloa, ulkoilua, pelailua,

leikkejä, sketsejä, lauluja, naurua,

hyvää ruokaa...

Aihe näkyi myös askartelussa.

Maitopurkeista leikattiin pahvipupuille kärryt,

joihin voi laittaa pääsiäismunia tai joissa 

voi kasvattaa rairuohoa.

Näistä tuli aika vekkuleita!

Lisäksi sai halutessaan tehdä erilaisia

silkkipaperikoristeita ikkunoihn.

Mie tein pirtsakan perhosen 

oman keittiön ikkunaa piristämään.

Opetustuokiossa ja aamu- ja iltahartauksissa 

iloa pohdittiin monista eri näkökulmista

erilaisten raamatunkohtien avulla.

Mistä minä iloitsen?

Kuka minusta iloitsee?

Milloin olen jonkun toisen puolesta iloinen?

Milloin naurattaa?

- Christina Löwenstam

Ilon lisäksi muistakin tunteista puhuttiin paljon.

Ne näkyivät esimerkiksi isompien leirin jumalanpalveluksessa,

jonka saarnassa käytiin läpi erilaisia tunteita,

joita Jeesus seuraajissaan herätti:

uteliaisuutta, pettymystä, vihaa, surua... 

mutta lopulta ilo ja rakkaus voittivat.

Ja ilon ja rakkauden teemoista

 saivat leiriläiset tehdä ryhmittäin omat alttarit.

Jokainen ryhmä sai tutkittavakseen pari raamatunkohtaa:

1. ryhmä: 1. Kor. 13:4-7 ja Gal. 5:22-23

2. ryhmä: Saarn. 8:15 ja Ps. 16:5-11

3. ryhmä: Luuk. 2:8-14 ja Joh. 3:16

Kohdat käytiin isosten johdolla läpi;

ryhmissä pohdittiin, mitä ajatuksia ne herättivät,

 ja miten ne liittyivät iloon.

Pohdintojen jälkeen ryhmät saivat vapaat 

kädet rakentaa kohtien inspiroimat 

alttarit erilaisten tilpehöörien avulla.

Alttareista tuli jälleen kerran tosi kauniita 

ja oivaltavia, ja jokainen ryhmä sai myös esitellä 

oman alttarinsa ennen jumalanpalveluksen alkua.

Arvaatko mikä alttari on minkäkin ryhmän?

;)

Iloa siis riitti, ja oli ilo olla mukana.

Oma roolini nyt ei ollut suuren suuri;

varsinaiset vastuuni olivat pari hartautta ja tämä 

alttarityöskentelyn ohjaaminen.

Mutta kyllä se vaan niin on, että

useammista silmä-, käsi- ja jalkapareista

 ei ole koskaan haittaa. 

Kaikenlaista hommaa on tehtäväksi,

ja kokonaisuus ratkaisee.

Yksin ei siis tarvinnut sooloilla.

Oli pappi ja nuorisotyönohjaaja,

kuusi isosta, harjoittelija, isosvastaava,

ja kaksi yövahtia - ja Jeesus.

Näillä pärjää.

;)

Ja on sitä jotain tullut tehneeksi,

kun leiriväsymystä täytyy vielä vähän kuittailla.

Tänään voin onneksi levätä 

ja yhtyä jälleen kerran Saarnaajan mietteisiin:

"Niinpä minä ylistin iloa, 

koska ihmisellä ei ole auringon alla muuta onnea 

kuin syödä ja juoda ja iloita. 

Tämä ilo seuraa häntä kaiken vaivannäön keskellä 

niinä elinpäivinä, jotka Jumala on hänelle antanut 

auringon alla."

Iloa ja lepohetkiä toivon sinunkin viikkoosi,

ja koko maaliskuulle!

<3

Alkuvuoden kooste

Kääks.

Sehän olisi kuukausikoosteen aika,

mutta koska en tammikuussa muistanut sellaista tehdä,

niin pikakelataanpas tämä koko alkuvuosi nyt 

tähän kuunvaihteeseen.

Vuosihan on alkanut käsitöiden osalta tuottoisasti:

sukkia viisi paria, yksi peitto ja muutama tiskiliina.

Lisäksi olen höpissyt paljon muutakin,

pykännyt pystyy *haasteen* ja haaveillut kesäkukista.

Tässäpä siis tiivistetysti alkuvuoden saldo:

*Väritoiveena papukaija*

*Helluset*

*Junassa ja luennolla*

*Finlandia-sukat*

*Bohemian Oasis*

*Ystävänpäiväsukat 2018*

*Kevätsiivousta?*

Siinäpä ne tärkeimmät!

Paljon olen ehtinyt tehdä, 

vaikka toki seassa on töitä,

joiden tekeminen on vienyt aikaa jo 

viime vuoden puolella.

Ja kukkajuttujen osalta

tässä vielä kurkistus ekaan pieneen 

kevään ihmeeseen.

Kyllä, mustasilmäsusannat alkavat itää yksi

toisensa jälkeen.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen on tullut 

jo pari muuta alkua lisää ja tämä eka 

on ottanut jo kunnon kasvuspurtin.

Hyvältä siis näyttää.

Ja parvekkeelleni voit kurkata muuten 

*tästä* ja *tästä*,

jos mietit että minne ihmeeseen aion 

näitä kukkahaaveitani kesäksi nyt toteuttaa.

;)

Jees. Tällainen kooste tällä kertaa.

Nyt onkin sitten todettava, että ensi viikkoon!

Miun loppuviikko menee leirikuvioissa,

joten seuraavan kerran postailen sitten 

kun siitä on toivuttu.

Mukavaa ja aurinkoista maaliskuun 

alkua kaikille!

Ja kaikille uusille lukijoille 

lämpimästi tervetuloa blogin pariin!

<3

Sukkia ja suunnittelua

Oikein mukavaa viikonlopun alkua!

Onkos teillä viikonloppusuunnitelmia?

Miun pitäis kävästä yksillä 7-vuotissynttäreillä 

ja ehkä vähän jo suunnitella ensi viikon 

varhaisnuorten leireille juttuja.

Mutta sehän on ihan mukavaa puuhaa,

niin ehtiihän sitä muutakin,

niin kuin vaikka neuloa.

;)

*Taimihässäkät KALin* sukissa olen pysynyt 

aikataulussa,

 ja orvokitkin ovat saaneet jo ruukkunsa.

Huomenna neulotaankin viimeinen kukka,

mikä se lieneekään sitten.

Lisäksi olen ottanut puikoille yhdet 45-koon sukat,

jotka ajattelin neuloa isäpuolelle synttärilahjaksi 

jo hyvissä ajoin.

Ostin varta vasten tätä Regiaa yhden kerän,

kun isäpuoli on edellisiä Regia-langasta tehtyjä 

*sukkia* fanittanut tosi paljon,

kun ne ovat pehmeät eivätkä kutita.

Hänellä kun on herkkä iho.

Vähän teki häijyä, kun normaalihintaisena ostin kerän,

mutta yleensä en ostakaan ellei löydy alelaarista...

Nyt en kyllä hetkeen ostelekaan mitään lankoja,

kun lankatilanne on ihan hyvä.

Tää oli nyt vaan tämmönen spessujuttu.

Sukkatehtailun ohessa suunnittelen tietenkin 

myös vaatimatonta ruukkupuutarhaani.

Rakas mies lupas muuten tehä miulle kukkahyllykön,

jonne saan sitten kukkien lisäksi

 myös marraskuunkaktukset kunnon valohoitoon kesäksi.

Minusta on ihanaa miettiä,

että minkälaiset istutukset tekisin,

ja mitä mihinkin tulee.

Jotain luonnostelenkin ihan huvin vuoksi.

Tulee ihan mieleen TET-harjoittelu,

jossa olin kaaauan sitten (kukkakaupassa)

 ja sain somistaa näyteikkunan.

Haaveilin muuten joskus graafikon ja 

arkkitehdin urasta...

Se kaatui kiinnostuksen puutteeseen

matematiikan opiskelua kohtaan.

:D

Joskus on hyvä visualisoida suunnitelmansa.
Piirustustaidolla ei niin väliä, kunhan näkee,
mitä on tekemässä.

Toistaiseksi kukkalistalla ei ole mitään erikoista:

orvokkeja, petunioita, mustasilmäsusannaa,

miljoonakelloa, ehkä lobeliaa,

jotain vihreää kukkien seuraksi.

Sarjasaippoa kokeilen tosiaan niistä siemenistä 

istuttaa ihan vaan kokeeksi sinne tänne.

Mustasilmäsusannat voin ostaa taimina,

jos ei tuo esikasvatus onnistukaan.

Pelargonioita ja koristekrassia tai 

muuta kiipeilevää harkitsen vielä...

Katsotaan, mihin päädyn.

Mieli ehtii muuttua vielä moneen kertaan,

ja tarjontakin tietysti vaihtelee väreissä yms.

Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoliksi tehty.

;)