Kohti arkea

Mitenkäs teillä on vuosi 

lähtenyt käyntiin?

Onko ollut helppo vai haastava paluu arkeen,

vai vieläkö lomailette?

Mulla on vielä muutama päivä lomaa jäljellä,

mutta tein tänään jo ekan ennakkotehtävän 

yhdelle kurssille.

Ensi viikolla alkaa taas opiskelu,

mutta onneksi ei ole tulossa kovin stressaavaa kevättä,

(toisin kuin kaksi edellistä yh!)

mutta arkea kumminkin ja junassa istumista.

Uskon, että osaan sitäkin taas arvostaa 

ihan eri tavalla nyt,

kun gradu on poissa harteilta ja 

olen ihan oikeasti saanut levätä ja palautua.

Muutenkin loppusuoralla jo mennään.

Ehkä oon maisteri jo ensi jouluna?

No, palataan nyt kumminkin vielä lomatunnelmiin.

Mitäpä olen tällä luppoajallani nyt sitten 

tehnyt tai tekemässä?

Ainakin oon kaivanut esiin 77 ruutua 

erääseen peittoon ja alkanut virkata niitä yhteen.

Kyllä - tämäkin projekti uhkaa joskus valmistua!

Malttakaapa vaan.

;)

Sukka-Finlandian kolmannen etapin sukatkin aloitin, 

mutta sitten purin jonkin matkaa ja neuloin taas. 

Nyt odottelen inspistä 

tehdä ne loppuun tai päätöstä purkaa ne.

Vähän olen kallistumassa purkamisen puolelle,

kun en ole edes ekan sukan puolivälissä,

ja jotenkin ei nyt vaan nappaa just se malli,

vaikka nätti onkin.

Odottelen myös jo seuraavaa etappia.

Jos sieltä paljastuu kiva malli niin 

hyppään sitten siihen.

Näkymä Ahvenkoskelle.

On tässä silti muutakin tehty kuin käsitöitä.

Olemme innostuneet myös pitkästä aikaa 

geokätköilemään miehen kanssa.

Vastikään kävimme muun muassa Ruotsinpyhtäällä,

josta tuo sumuinen kuva on.

Se oli aika kiva reissu; ulkoilua lumisissa metsissä,

pikku pakkanen - mikäs sen parempaa.

Ja voitteko kuvitella,

mulla ei oo ainakaan vuoteen ollut pitkiä kynsiä, 

saati kynsilakkaa, mutta nyt kun kasvatin kynnet jouluksi 

ja olen lakannutkin ne muutamaan otteeseen,

niin kätköreissulla tuli vastaan niiden kanssa

 sävy sävyyn mätsäävä kätköpurkki.

:D

Käsitöitä ja kätköilyä,

kotiruokaa ja pyykkien pesemistä, pitkiä yöunia,

niin ja tietysti kukkia!

Juuri nyt ilahduttavat kirkkaanpunainen amaryllis 

ja kohta ekan nuppunsa avaava marraskuunkaktus.

Pienet ilot.

<3

Tästä on hyvä jatkaa arkea kohti.

:)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Taas on aika astua uuteen vuoteen,

ja tällä kertaa teen sen hyvillä mielin.

Takana on tapahtumarikas vuosi,

josta päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus.

Ylä- ja alamäistä huolimatta 

on ollut onnea ja iloa, onnistumisiakin.

Loppujen lopuksi kaikki on hyvin.

Ja mitä bloggaamiseen tulee,

niin se on tuntunut kivemmalta kuin koskaan!

On ollut ihana tehdä käsitöitä,

seurata inspiroivia blogeja ja kirjoittaa itse.

Mie oikeesti nautin tästä ihan simona!

On myös ollut hauska huomata,

että min jutuista on ollut iloa muillekin

- kiitos siitä, että jaksatte täällä käydä!

Jaettu ilo on paras ilo.

;)

Uutta sukkaa pukkaa jo... ;)

Voin luvata, ettei käsitöiden tekeminen 

ensi vuonnakaan tyssää 

- ei ainakaan, jos se langoista on kiinni.

Joulupukki toi miulle nimittäin 

aika mahtavan kasan lankoja.

Taisin olla kiltti!

Vähän luulen, että ensi vuonna ei kauhesti 

tartte ite lankoja ostella,

kun on nää uudet ja vanhojakin on vielä.

:D

Lisäksi joulupukki toi miulle myös 

hartaasti toivomani Lumi Karmitsan kirjan

*Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2*.

Jeeee!

Näette todennäköisesti kirjan malleilla 

tehtyjä juttuja tulevaisuudessa.

Samoin näette myös toivottavasti 

nämä Finlandia-sukat valmiina.

Ovathan ne edistyneet jo sen verran,

että varret ovat valmiina,

mutta vähän ikuisuusprojekti tää on.

:D

Ja mitäs vielä uskaltaisin ns. luvata ensi vuodelle?

No ois mulla yks uus juttu!

Sipulista istutettu Amaryllis 'Red Pearl'
ilostutti auenneilla kukilla jouluaamuna! 

Miehän oon ollu aina kiinnostunu kaikenlaisesta 

vihreän peukaloinnista.

Äiteen kukkapenkkejä sun muita oon ihastellu 

niin kauan kuin voin vaan muistaa,

ja olen ollut mm. yläasteella kaks viikkoa 

TET-harjottelussa kukkakaupassa,

 ja lisäksi oon ollu kaks kesää 

hautausmaalla kausityöntekijänä.

Vähän jotain siis tiedänkin kasveista,

vaikka kovin vähän oon itse ehtinyt 

mitään istutella ja kokeilla koskaan.

Vaikka yhdessä vaiheessa ois ollu kokonainen 

pihakin käytettävissä,

niin en ollut kesäisin sitä säännöllisesti hoitamassa.

Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa,

että asunnossamme on iso ja vasta remontoitu 

parveke, jonne aion istutuksia ensi vuonna laittaa.

Luvassa on siis käsitöiden lisäksi kukkaintoilua!

Kevääksi olen jo narsissit istuttanut

ihan kokeilumielessä.

Katsotaan, ovatko ne paleltuneet tms. vai 

saanko iloita keltaisesta kukkaloistosta.

(Sipulipussi oli joku sekoitus, pitäis tulla erilaisia!)

Ja kun kerran kokeilun makuun olen päässyt,

niin aion yrittää myös täksi jouluksi hankkimieni 

amaryllisten ja hyasinttien uudelleen kukittamista!

Ne pääsevät keväällä kaikki partsille.

Olen jo ohjeistuksen tähän hommaan pääpiirteittäin 

selvittänyt (ja jääkaapin oveen ohjelapun laittanut),

mutta jos sulla on joku kuningasniksi tähän,

niin otan vastaan!

Hyasinttejahan en ensi jouluksi siis yritä kukittaa,

vaan ne saavat jäädä parvekkeelle.

Kukkivat koska kukkivat - jos ylipäätään kukkivat!

Mutta amaryllikset otan syksyllä sisään,

annan niiden olla pari kuukautta levossa pimeässä,

ja marraskuussa istutan ne uuteen multaan ikkunalle,

ja toivon parasta.

Ylipäätään aion nyt ihan vaan 

kokeilla ensi vuonna, onnistuuko mikään!

Ois ihana saada kaikki kolme amaryllista 

samaan asetelman ensi jouluksi,

mutta katsotaan kuinka käy.

Saahan sitä haaveilla!

Valkoisen amarylliksen 

kukkavana muuten katkesi yhtenä yönä, 

kun se oli liiasta 

kastelusta kasvattanut turhan pitkän ja hennon varren.

Noo, menee se maljakossakin.

Seuraavalla kerralla,

ja nyt viimeisimmän alesta hankkimani 

amarylliksen kanssa osaan olla kastelematta.

Ja hei, mun yks marraskuunkaktus tekee 

nyt nuppuja, vaikka ne on kaikki kolme näyttäny 

koko vuoden iha kehäraakeilta!

Hih, ihan tuntuu jo siltä,

että kevät vois kohta tulla!

Jos sitä ennen nyt kuitenkin 

toivottaisin teille oikein ihanaa,

onnellista ja siunattua uutta vuotta 2018!

<3

Nähdään ensi vuonna!

Muistakaa osallistua *sukka-arvontaan*!

17. luukku: Joulusiivouksen jälkeen

Ihanaa  ja tunnelmallista 

3. adventtisunnuntain iltaa!

<3

Tämän päivän luukku sai odotuttaa 

itseään iltaan saakka hyvästä syystä:

meillä tehtiin tänään joulusiivous.

Miehen kanssa siivosimme yhdessä.

Pyyhittiin pölyt, mies imuroi ja mie pesin lattiat,

vietiin roskat ja pahvit,

laitettiin tavarat paikoilleen,

vaihdettiin lakanat.

Ja ihan ilman riitelyä, kuten mies totesi 

vielä kauppareissulle lähtiessämme!

Reseptinä rakkaus... Eiku.

Emme me lähtökohtaisesti riitele siivouksesta,

mutta onhan se mukavaa ja kitkatonta niin,

että on sovittu etukäteen minä päivänä siivotaan,

ja sille päivälle ei ole suunniteltu mitään muuta.

Silloin saa siivota rauhassa, ilman kiirettä.

Saattaapa tuosta jopa nauttiakin,

kun yhdessä tehhään...

;)

Lisäksi tykkään tehdä joulusiivon 

mieluusti viikkoa ennen h-hetkeä.

Saapi sitten keskittyä olennaiseen,

kun ei hössötä just ennen aattoa.

Tietysti vessa ja sauna siivotaan vielä

tässä viikolla,

mutta suurin urakka on jo hoidettu.

  

Siivouksen kunniaksi silitin 

jopa punaisen pellavapöytäliinan keittiöön!

Olen vähän arka käyttämään isoja pöytäliinoja,

kun miul ei oikein ole kuin parempia juhlaliinoja.

Nyt kuitenkin tuumailin itsekseni,

että turha tätäkin liinaa on laatikossa hillota

- itsepähän minä sen todennäköisemmin sotken jos sotken,

ja toisekseen pyykkikone on olemassa.

Että jos nyt nauttisin vaan,

kun kukat ja kynttilätkin ovat niin kauniita

liinaa vasten.

Kukista puheen ollen,

tämä valkoinen kerrottu ritarinkukka on kyllä 

ihan valtavan kaunis!

Vaaleanpunaiset hyasintit ehtivät jo kukkia,

mutta miehen mielestä ne olivat niin kivoja,

että hankimme vielä uudet vaaleanpunaiset tilalle.

Niistä tulee kuulemma lapsuus mieleen.

:)

Hih, toistaiseksi uskallan myös uskoa siihen,

että tummanpunainen, sipulista kasvatettu amaryllis 

avaa ekan kukkansa jouluksi.

Se on kasvattanut kaksi vanaa,

ja nuput näyttävät lupaavilta.

Kirjahyllyn päällä ihastuttaa myös tämä violetti sintti,

josta näittekin kuvia jo edellisessä luukussa.

On muuten mielenkiintoista,

miten erilainen tuoksu oli niissä vaaleanpunaisissa 

ja tässä violetissa!

Toisaalta sama, mutta vaaleanpunaisten tuoksu 

oli ikään kuin lempeämpi ja miedompi.

Hyvähän tämä violetin syvempi ja vahvempikin tuoksu on,

mutta me miehen kans 

tykättiin molemmat enemmän siitä 

vaaleanpunaisten tuoksusta.

Ah, nyt mie nostan jalat ylös,

otan glögimukillisen käteen ja nautin illasta

sekä puhtaan kodin ja kukkien tuoksusta!

Huomisen postaus tulee sitten joskus päivällä,

kun tänään en ehtinyt 

valoisaan aikaan kuvia ottaa.

;)