Päiväunelmoija

 
Tiedätkö tunteen,
kun jokin neulemalli on rakkautta ensi silmäyksellä?

Minä koin sellaisen rakastumisen
tähän *Andrea Mowryn The Daydreamer -paitaan*.

Bongasin tämän mallin Mowryn Instagram-tililtä (@dreareneeknits),
ja sitten se oli menoa.
Ostin ohjeen Ravelrysta saman tien.

Langaksi tähän paitaan valikoitui
Aurinkokehrän kasvivärjätty suomalainen villalanka
värissä Norko.

Olin ostanut sitä neljä vyyhtiä jonkinlaista villatakkia ajatellen,
mutta mieleistä takkimallia ei koskaan tullut vastaan.
Tähän projektiin lanka tuntui kuitenkin sopivalta valinnalta,
ja sain lopulta ihanan villan pois laatikosta pyörimästä.

Paitaan lankaa meni vajaat kolme vyyhtiä,
ja neljäs vyyhti on arvonnassa viimeisimmässä 
neulepodcast-jaksossani YouTubessa.
(Sieltä minut löytää Pipotusta-kanavalta.)

Kolmannen vyyhdin lopun ajattelin käyttää kirjoneulelapasiin 
toiseksi väriksi valkoisen kanssa...

Neuloin paidasta koon 1, eli pienimmän koon.

Paita neulotaan alhaalta ylöspäin.
Kainaloihin asti käytin 3,5mm puikkoja ja siitä 
eteenpäin jatkoin 3mm puikoilla,
koska halusin yläosan neulepinnasta hieman tiiviimmän.

Koska hihat neulotaan suurimmaksi osaksi sileää nurjaa,
pienempi puikkokoko oli järkevä valinta.
Neulon nurjaa aavistuksen löysemmin kuin oikeaa.

Paidan helma on siitä hauska,
että se on takaa pidempi kuin edestä.

Helmaresorin sivuilla on halkiot, jotka eivät taida nyt 
missään kuvassa näkyä kunnolla.

Tein muuten helmaan yhden pallerokuviokerran enemmän kuin ohjeessa.
En halunnut ihan niin lyhyttä paitaa,
vaikka tämä edelleen on selkeästi cropattu malli.

Vähän jännitän, miten osaan tätä pitää,
mutta ainakin tämän minun lempimekkoni kanssa
paita on aivan täydellinen.

(Näyttää itse asiassa kuvissa paljon paremmalta päällä kuin kuvittelin!)

Tästä paidasta olen kyllä nähnyt tosi kauniita pitkähelmaisia versioitakin,
sekin toimii oikein hyvin.

Vaikka tuo Aurinkokehrän lanka on villalangaksi tosi pehmeää,
niin minun herkkää hipiääni se sen verran kutittaa,
että tyydyn pitämään aina pitkähihaista puseroa tämän paidan alla.

Voihan myös olla, että jonain muuna vuodenaikana iho ei ole 
niin herkillä, ja pystynkin tätä pitämään esimerkiksi topin kanssa.
(Nyt ei onnistu, olen testannut, alkaa armoton syyhy,
iho kuivaa ja kutiaa muutenkin.)

Tästä tuli kyllä valtavan kaunis.
Samalla tämä on ihanan lämmin,
muttei yhtään kuuma, koska lanka on niin ohutta.

Jokin tässä palmikoiden, pompuloiden ja villan yhdistelmässä
puhuttelee kovasti!
En yleensä ole niin pompuloiden perään,
mutta tässä paidassa ne tuntuvat kerta kaikkiaan kuuluvan
paidan luonteeseen.

Tämän paidan rakenne edellytti myös jonkin verran käsin ompelua.
Olkalaput ja pääntien lirpakkeet neulottiin erikseen ja ommeltiin kiinni.
Se oli aika jännittävää, kun piti saada kerralla siistiä jälkeä.
Etenkin tuon pääntien lirpakkeiden kiinnitys vaati paljon sommittelua
ja mittaamista, ennen kuin uskalsin lähteä yhdistämään.
Työvaiheita ja pintaneuleita riitti!

Olen kuitenkin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen.
Kaikki vaiva kannatti, ja mielenkiinto säilyi loppuun asti.
Koko ajan tapahtui jotain.

Sanoinko jo, että tästä tuli aivan ihana?

Niin ihana, että tämä näyttää hyvältä kuvissa(kin),
vaikka ne on otettu kerrostalon sisäpihalla.

Aina ei tarvitse lähteä minnekään "parempaan paikkaan" ottamaan kuvia,
ja onpahan samalla naapureille ihmeteltävää,
jos sattuvat katsomaan ikkunasta ulos.

;)

Hih. Mitäs villaista sulla on yllä näin pakkasilla?
Mukavaa sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa!
Kiva kun kävit.
<3