Runo 17#

Perhosena pilvien päällä,

vaikka paleltaa.

Ei pitäisi olla täällä,

missä sataa kohmeisia päiviä,

jotka sulaessaan valuvat

niihin maljakoihin,

joiden kukat nukkuvat jo reunoja vasten.

Ensimmäinen pakkasyö ja haluaisin

huutaa siitä kivusta,

kun en halua päästää irti näistä päivistä,

jotka loppuvat kesken,

kun kynttilä palaa molemmista päistä.

Pelkään aamuja ja pelkään nukahtaa.

Pimennysverho ei piilota painajaisilta,

kaihdinten takaa maailma pääsee sisään,

vaikka valo vähenee.

Kaipaan hiljaisuutta pääni sisälle,

jatkuva kirskuna kuuluu niistä jarruista,

joissa on vikaa.

Kuka korjaa särkyneitä mieliä,

joiden lukot on hitsattu kiinni?

Eihän varaosia valmisteta.

Ja ne tekevät näitä maanantaikappaleita,

jotka eivät toimi normaalisti.

Räpiköivät.

Murehtivat.

Odottavat.

Joskushan jäiset siivet jähmettyvät.

Ja maa tule vastaan.

Pinkit palmikkosukat

Pinkkiä.

Ja palmikoita.

 

Niinhän erään villasukkalahjakortin toiveissa luki.

Tai no, toive oli joko palmikoita tai pitsiä,

väri pinkkiä tai violettia ja 

lisätoiveena pitkä varsi.

Koko 39-40.

 

  

Mallia ei tarvinnut näillä toiveilla kauaa pohtia,

koska olin jo jonkin aikaa halunnut tehdä

Novitan sukkalehden (2015) Saimaa-sukat.

Niistä olen nähnyt lähinnä harmaita versioita,

joten oli hauska tehdä vähän värikkäämmät yksilöt.

Ohjeesta kritiikkiä sen verran,

että siinä olisi voinut olla molemmille sukille 

omat kaaviot niin,

että palmikot olisivat olleet toistensa peilikuvia,

eikä niin, että sama kuvio tulee vain 

eri kohtaan kumpaakin sukkaa. 

 

Ei se käytössä varmaan häiritse mutta tehdessä vähän kaiversi,

enkä jaksanut tehdä itse uutta kaaviota.

Sitä paitsi, ei nyt kerrota kellekään,

mutta tuo palmikkokuvio asettui hitusen eri kohtaan sukissa.

En tiedä, sainko sen itse aikaan vai johtuiko se ohjeesta.

Ei sitä onneksi huomaa ellei tiedä.

 Ohjeesta poiketen tein muuten 

tavallisen vahvistetun kantapään,

enkä ranskalaista.

Kokonaisuudessaan sukat oli kyllä helppo tehdä,

sillä suurin osahan neulotaan sileää oikeaa 

ja vain yhdellä puikolla tuota palmikkoa.

Hih, tuli niistä kieltämättä aika söpöt.

Vai mitä?

;)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

<3

Mikä ihmeen Pipo-otus?

Joku lienee jo huomannut,

että joku ihmeen Pipo-otus kommentoi blogeja 

ja täälläkin hups hei nimimerkki 

on vaihtunut Johanna Marjukasta pois.

Mitä ihmettä?

No minäpä kerron. 

Kyse ei ole siitä, että haluaisin olla 

blogimaailmassa jotenkin anonyymi.

Kyse on siitä,

että meitä Johannia on niiiiiiiiiiiin paljon ja 

menemme varmasti iloisesti sekaisin näin virtuaalimaailmassakin.

Pääsin juuri eroon vanhasta sukunimestäni,

joka Johannaan yhdistettynä oli sellainen,

että kaimoja oli kiusaksi asti 

- minut sekoitettiin aina toisiin ihmisiin.

Se on joskus vähän kiusallista.

Siksipä haluan välttää sitä täälläkin.

Ja harkitsin jo blogin perustamisaikana kovasti,

ottaisinko tuon nimimerkin tänne käyttöön.

Nyt sitten otin kun muutenkin on tätä uuden nimen opettelua.

Toisekseen, inhoan myös tuota toista nimeäni,

joten en jaksa enää katsella sitä täällä.

Miksi sitten juuri Pipo-otus?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

 

Noh. Mie ku harrastan myös sitä geokätköilyä,

niin tuo on miun nimimerkki sitäkin kautta.

Ja toisekseen, Pipo-otus-nimitys tulee jostain kaukaa 

yläasteajoilta.

En muista, mistä se juttu lähti tai mikä se oli, mutta 

bestiksen kanssa oli aika hauskaa.

Epäilen myös vahvasti,

että tällä kuvien pipolla on ollut osuutta asiaan.

 

Tää on ollut ihan miun lempparipipo jo, öö, 

heitetään arviolta 8-10 vuotta.

Tää on ostettu Tampereelta käsityömessuilta 

ja näitä pipoja saa muuten edelleenkin tilattua 

*TÄÄLTÄ*!

Ei oo maksettu mainos tms. mutta jos joku nyt ihastuu 

tämmöiseen pipoon niin näitä saa vielä, eri väreissä.

Vaikkei ne pahimmat pakkaset onneksi ihan vielä ole tiedossa.

:D

Piposta vielä sen verran,

että rakas mieheni järkyttyi siitä kovin joskus 

seurustelun alkuaikoina mutta nykyään hän 

on ihan sinut sen kanssa.

Kehtaa kulkea min kanssa talvipakkasillakin.

;)

Että tämmöinen tiedotusasia nyt vaan.

Puikoilla on ruuhkaa.

Seuraavaksi valmistunevat yhdet palmikkosukat mutta 

Niina Laitisen Syyssukkien knitalong

on menossa *facebookissa*,

joten mitä luulette puikoiltani myös löytyvän.

:D

Notta jatkakaamme neulomista.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

:)

Blogger Recognition Award - tunnustus

Ohhoh. Palkinto, tunnustus. Minulle?

Mitä ihmettä?

Kiitoksia kovasti Jos sun lysti on -blogin kaimalle

tällaisesta yllätyksestä.

:)

Palkinnon idea on seuraava:

1.Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2.Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3.Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4.Mainitse ja linkitä blogi joka sinut nimesi.
5.Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

2. Tavarataikkiksen lyhyt historia

 Olen jo tehnyt aikaisemmin postauksen blogin syntyhistoriasta erääseen haasteeseen osallistuessani,

joten en tee tähän uutta.

Voitte käydä lukemassa tarinan tästä linkistä:
 

Blogini tarina -haaste - Mitä tuli tehtyä?

  

En olisi muuten koskaan uskonut,

että myös tästä bloggaamisesta tulisi minulle näin iso osa

käsityöharrastusta!

Bloggaaminen on tuonut sitä jakamisen iloa,

tietynlaista yhteisöllisyyttä ja uuden oppimisen iloa,

onnistumisen fiilistä - paljon enemmän kuin kuvittelin.

Inspiraatio ei blogeista lopu.

Ja on ihmeellistä, että näinkin moni jaksaa minunkin 

höpinöitä ja näperryksiä käydä katsomassa!

Kiitos teille lukijat.

<3

3. Ohjeita aloitteleville bloggaajille

Öö. En itse edes halunnut ohjeita aloittaessani,

koska halusin tehdä oman näköistä juttua ja opetella itse,

kokeilla, mikä tuntuu hyvältä ja mikä toimii ja mikä ei.

Hmm. Siksipä sanoisin vain, että

•  ole oma itsesi
•  kokeile rohkeasti
•  älä lannistu, vaikkei heti tulisi lukijoita
•  pidä blogin pitäminen itsellesi mielekkäänä
•  vastaa saamiisi kommentteihin ja kommentoi muiden postauksia
•  älä vaadi itseltäsi liikoja
  

:)

5. Seuraavat palkinnon saajat  

Matkin kyllä nyt kaimaa ja nimeän vain kolme blogia, 

jotka mielestäni ansaitsevat palkinnon ja huomiota osakseen:

Sirpukan solmuissa

Megetar 

Langanluomaa

 

Käykääpä vilkaisemassa, ihania blogeja! 

Miulle tärkeetä on se tunnelma,

joka blogista välittyy - ja näistä kolmesta 

tulee kyllä yleensä hyvä mieli,

kun niissä vierailee.

;)

Peltipurkkeja ja syksyfiilistä

Syksy on tullut

myös sille parvekkeen puolelle,

jota ei ole lasitettu.

Siellä olikin oivallista kuvata näitä 

Aarikan peltipurkkeja,

joita pelastin tätini nurkista,

kun hän niistä kovasti halusi eroon.

 

Muistan samaiset purkit lapsuudestani,

siellä ne tädin hyllyssä olivat, siisteissä riveissä,

useissa väreissä.

Tuli aika nostalginen fiilis,

kun nämä sain!

Ne toisen väriset (en muista mitä kaikkia, ainakin ruskeat)

menivät toisiin osoitteisiin.

Hyvä kiertämään, eiks vaan.

:)

 

Purkkien kannet ovat pikkuisen naarmuilla 

mutta se ei minua haittaa yhtään, 

koska nämä tulevat ihan käyttöön.

Vielä tosin pohdin,

mitä näiden sisällöksi tulee ja mihin nämä asettelen.

Näytillä näiden kuitenkin täytyy olla!

Käyttöön tulivat myös nämä anopilta saadut ihanuudet,

 kannu ja kuusi lasia.

Eivät ole sinänsä arvokkaita mutta sitäkin söpömpiä. 

Näitä sai kuulemma aikoinaan aina uudella kuvioinnilla kesäisin.

Näissä on kuviointina karhunvatukoita, luumuja, mansikoita ja kirsikoita.

Hih!

Osasta ovat värit haalistuneet konepesussa mutta kuten sanoin,

nämä ovat käytössä - eivät koriste-esineinä.

Ja meillä tiskataan käsin,

joten eivät ainakaan tästä enempää haalistu.

Nyt kun muuten pohdin, 

niin paljon on tähän kotiin saatu tavaraa sukulaisilta.

Suurin osa huonekaluista,

kahvinkeitin, mikro, verhoja, pöytäliinoja jne.

Ja se on hyvä se.

:)

Verhoista ja pöytäliinoista puheen ollen,

syksy on tullut meille sisällekin.

Tykkään vaihtaa verhoja monta kertaa vuodessa ja 

syksyllä pitää tietenkin olla syksyverhot!

Tämän kapan ja pöytäliinan muistan jo jostain 

yli 10 vuoden takaa.

Yhä näyttävät kivoilta, äidin ompelemat.

Kankaassa on ihanat värit ja lehtikuviointi,

joka tosin ei tässä kuvassa oikein näy.

Lehdet ja ruutujen reunat olivat myös aikanaan kullanhohtoisia 

mutta kulta on pesuissa haalistunut pois.

 

Olen niin syksyfiiliksissä!

Nautin keltaisista peltomaisemista ja putoavista lehdistä,

pimenevistä illoista ja syksytunnelmasta kotona.

(Ja tietty villasukkien pitämisestä ja neulomisesta.)

 

Mitenkäs teillä?

Tuleeko syksy sisälle asti?

:)

Runo 16#

Kesän jäljiltä jäi tällainenkin 

runontapainen postaamatta.

Ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

:)

 

Hymyilen hetken 

hiljaista ja tyyntä,

annan auringon valaista kipeitä kohtia.

Mitä voisinkaan piilottaa?

Edessä maan ja taivaan

tuntuu kevyemmältä kuin aikoihin.

Ehkä minun kuuluu olla juuri nyt

ja juuri tässä.