Kahdet sukat

 Moikka!

Tässä postauksessa esittelen peräti kaksi 
valmistunutta sukkaparia.

Ensimmäisenä esittelyssä on Tiina Kuun 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta
malli nimeltään Autioituu rannan talot.

Lankoina näissä sukissa on Novitan Venlaa sekä 
Roosa Nauha sukkalankaa.
Venlaa on tuo vaalea pohjaväri sekä tummanharmaa,
ja valkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa.

Neuloin ohjeen pienimmän koon.

Käytin muuten 2mm sukkapuikkoja,
paitsi kirjoneuleosuuksiin otin 2,5mm sukkapuikot.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että isompi koko tai astetta
isommat puikot olisivat olleet ihan paikallaan,
koska nyt sukista tuli tuosta nilkan kirjoneuleen kohdalta 
aika nafti.

Noh, lahjalaatikkoon täytettä.
Joku pienijalkainen käyttäjä varmasti löytyy,
jos nämä nyt kehtaan jollekulle antaa.
En ole ihan tyytyväinen noihin varren kirjoneuleisiin.
Ne olisi voinut neuloa vielä isommilla puikoilla,
niin ne eivät venyisi noin rumasti.

Näiden sukkien ehdottomasti hienoin yksityiskohta
on tämä kantapää.
Sen tekeminen vaatii vähän keskittymistä,
mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Samoin tuo jatkuva resori kaikkine kierrettyine silmukoineen 
on aika hidasta neulottavaa,
mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kaunis.

Jos nuo ikkunasukat, kuten niitä itse nimitän,
menevät lahjalaatikkoon,
niin nämä seuraavat sukat sen sijaan pidän ehdottomasti itse.

Nämä ovatkin olleet jalassa jo monta päivää.

Tämä malli on Niina Laitisen May Socks.

Lankana 7 veljestä ja 3mm puikot.

Tämä projekti oli parin päivän homma.

Tein sukista pienemmät kuin ohjeessa,
ja Niinan ohjeita kritisoin nyt sen verran,
että niitä kokoja saisi ohjeissa olla oikeasti lisää.
Nyt neuloja joutuu itse soveltamaan aika paljon,
jos haluaa kokoa muutella.

Tässäkin mallissa jouduin itse pähkäilemään kärkikavennusten 
kohdalla, miten saan ne menemään yhtä nätisti kuin mallisukassa,
koska aloitin kavennukset eri kohdassa kaaviota.

Muuten tämäkin malli oli taattua laatua,
kaunis ja nopea tehdä.

Harmaa väri ja palmikkoneule on kyllä yhdistelmä,
joka toimii aina.

Minua se myös puhuttelee tällä hetkellä kovasti.
Kaipaan jotain tuttua ja turvallista, tavallisen harmaata ja pehmeää,
kun elämä muuten on kovin koukeroista juuri nyt.

Minulla sairausloma sen kun jatkuu.
Tuli nimittäin pari uuttakin muuttujaa,
ja vointi romahti totaalisesti tuossa männäviikolla.

En nyt siitä sen enempää halua tänne jakaa,
mutta että kivun ja sietokyvyttömän psyyken kanssa
täällä on nyt painiskeltu.

Pikku hiljaa pahin alkaa tästä tasoittua,
mutta todellakin hitaasti.

Elän kirjaimellisesti hetki kerrallaan,
koska päivä kerrallaan on jo liian iso kokonaisuus.
Neulominenkin on ollut välillä liian iso ponnistus,
mutta nyt jaksan onneksi edes sitä taas silmukka kerrallaan...

Mutta plääh sanon minä,
joka olen tottunut suunnittelemaan elämää aina 
monta askelta eteenpäin.
Voin kertoa, että opettelemista on tässä pysähtymisessä,
paikallaan olemisessa ja hetkeen keskittymisessä.

Mutta on jotain positiivistakin;
saan vihdoin ja viimein nukuttua!
Siihen on löytynyt nyt sopiva apu,
ja uni auttaa jaksamaan kaikkea muuta edes vähän paremmin.

Notta tällaista täällä, enimmäkseen sohvan pohjalla.
Oppia ikä kaikki.

Mutta, kyllä täältä vielä noustaan.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Kaikkea hyvää, iloa, terveyttä ja siunausta
sun syyspäiviin!
<3

Pampulapanta

 Heippa.

Esittelen tässä välissä yhden nopean 
välityön, jonka virkkasin yhdessä illassa ja aamussa.

Olen jo pitkään miettinyt,
että haluaisin opetella pitämään pantoja,
joten nyt päätin kokeilla sellaisen tekemistä,
kun mieleinen malli tuli vastaan.

Ohje kulkee Pampulapannan nimellä,
ja se on saatavilla ilmaisena *Rakkaudella Henna -blogissa*.

Minun pannastani tuli pienillä muokkauksilla tällainen.

Virkkasin pampulaosuuden 3,5mm koukulla 
ja muistaakseni neuloin tuon eteen tulevan kaistaleen 
myös 3,5mm puikoilla.

Lankana on eräässä lankavaihdossa saamaani De Rerum Naturan Gilliat-lankaa,
joka on vahvikkeetonta, ranskalaista merinovillaa (250m/100g).
Langan tuotannossa on otettu eettisyys ja ekologisuus huomioon.

Lanka osoittautuikin miellyttäväksi uudeksi tuttavuudeksi.
Jos joskus haluaisin oikein muhkean merinovillapaidan,
niin harkitsisin vahvasti tätä lankaa.

Heh, tuli vähän hassut kuvat ja oli aika kuuma kuvauspäivä,

mutta saatte sentään jonkinlaisen käsityksen siitä,
miltä panta näyttää päässä.

Neuloin jäljelle jääneestä langasta lapasetkin pannan kaveriksi,
mutta ne sain vasta pääteltyä, ja kuvat ovat ottamatta.
Postailen niistä erikseen myöhemmin.

Vähän luulen, että edelleen olen enemmän pipoihminen,
mutta koitan nyt opetella pitämään tätäkin,
kunhan säät sallivat.

Tykkäätkö sinä käyttää pantoja?

Seuraavaksi taidan postailla teille joko tontuista tai palmikkosukista.
Palmikot ovatkin nyt puhutelleet, kun elämä on heitellyt eteeni 
vaihteeksi vähän kiemuraisempia reittejä.

Kerrottakoon, että hymykuvista huolimatta
ei elämä hymyile nyt ihan niin paljon kuin haluaisin.

Kun työt loppuivat ja ehdin viimein hengähtää,
iski sellainen henkinen ja fyysinen väsymys päälle,
että jään nyt uupumuksen ja jo pidempään jatkuneiden
ahdistusoireiden takia sairaslomalle.

Kuinka pitkäksi aikaa, en tiedä.
Joka tapauksessa minun syksyni alkaa nyt lepäämisellä,
enkä aloita uutta työurakkaa, vaikka tarjolla kyllä olisi.
Sen sijaan polttelen kynttilöitä, neulon ja keräilen itseäni.
Se tulee enemmän kuin tarpeeseen...
Mutta joo, pää on niin sumussa nyt,
että ei siitä aiheesta sen enempää tässä vaiheessa.

Toivottavasti sinä jaksat ja olet valmiina 
syksyn aherrukseen.
Tsemppiä ja iloa sun päiviin!
Muista olla armollinen itsellesi,
ja kysyä myös muilta, mitä heille oikeasti kuuluu.
<3

Breathing Space - tilaa hengittää

Moikka!

Kesä alkaa olla lopuillaan,
ja minä alan saada keskeneräisiä neuleita valmiiksi.

Pääsenkin vihdoin esittelemään paidan,
josta olen enemmän kuin innoissani.

Tämä on
 Veera Välimäen suunnittelema *Breathing Space*.

Tämä malli oli muutamia vuosia sitten kovasti 
neulojien suosiossa.
Silloin en vielä voinut kuvitellakaan,
että itse uskaltaisin lähteä neulomaan
tällaista mallia englanninkielisestä ohjeesta.

(Ohjetta ei ole saatavilla suomeksi, valitettavasti.)

Nyt sen sijaan oli neulekilometrejä karttunut jo sen verran,
että päätin ostaa ohjeen (se on kohtuuhintainen!) Ravelryssa,
ja kuten näette, pääsin loppuun asti.

Uskalsin tehdä jopa omia muokkauksia.

Mutta kelataanpa hetkeksi taaksepäin.
Tämä projekti sai inspiraationsa langoista.

Etsin koko kevään ajan ihan tietyn väristä lankaa,
sellaista, jossa olisi täydelliset metsän sävyt.

Lopulta, pitkän etsinnän jälkeen, näin RainboWool -nettikaupassa

Yarn by Stun käsinvärjättyä merinolankaa värissä Lothlorien,

ja rakastuin.

Tämä ei ole maksettu mainos!

Tässä se nyt vaan oli, lopultakin, se minun etsimäni väri,
ja vieläpä Taru sormusten herrasta -teemalla.
Fanityttö oli tietysti innoissaan.

Lothlorienin kaveriksi ostin toistakin samaisen teeman mukaista lankaa,

mutta se jäi tästä projektista pois,
koska minulta löytyi varastosta neuleystävältä saatu kerä

Silmukka sukkalankaa värissä Ruska.

Sitä saapi tilattua ihan Tampereelta, Stun langat ovat Briteistä,
ja ne värjätään Venäjällä.

Kun näin nämä kaksi väriä vierekkäin,
tuntui kuin kaksi ääntä - tai tässä tapauksessa sävyä - soisivat täydellisesti yhteen.

Sen verran pohjustan vielä, että Lothlorien on siis haltioiden asuttama metsä/maa,
jossa kasvaa Mallorn-puita.
Puiden ruska on sellainen, että lehdet muuttuvat syksyllä kullanvärisiksi

 ja putoavat vasta keväällä pois.

Lothlorienista myös sanotaan, että se on turvapaikka,
parantumisen ja levon tyyssija.
Sinne ei maailman pahuus pääse.

Eikö kuulostakin paikalta,
jossa on tilaa hengittää? 

Oh. Tässä projektissa minua puhutteli ihan kaikki.

Ohjeesta poiketen neuloin paitaan täyspitkät hihat.

Lisäksi yläosassa kikkailin xs- ja s-koon välillä niin,
että aloitin pienemmällä, mutta kainaloista alaspäin neuloin isommalla koolla.

Tästä syystä rinnan kohdalla on enemmän vaakaraitoja kuin ohjeessa.
Toisaalta hyvä niin, koska nyt määrä on minusta esteettisesti juuri sopiva.

Paidan hihoissa on myös enemmän silmukoita kuin mitä olisi ollut 
kummassakaan koossa.

Niin, ja vartalomuotoiluja tein vyötärölle enemmän kuin ohjeessa.

Kaikkea pikku säätöä tuli siis tehtyä paljon!

En jaksanut kaikkia muokkauksia kirjoittaa edes muistiinpanoihin,
mutta enköhän osaa säätää uudemmankin kerran,
jos joskus toisen tällaisen paidan teen.

Vähän kyllä houkuttelisi!

Sen verran nätti ja istuva neule tämä on.

Olen tähän projektiin ihan super tyytyväinen.
Nyt on minun näköinen neule.

Tulis vaan ne viileämmät ilmat, että pääsis käyttöön!

Niitä odotellessa taidan ottaa seuraavaa paitaprojektia puikoille,

tehdä keskeneräisiä töitä loppuun ja esitellä jo valmiita juttuja.

Kyllä, valmiitakin on, postaukset vaan odottavat kirjoittajaansa.

Postauksia on muuten luvassa taas vähän useammin,
koska neuleaikani on lisääntynyt kummasti sen jälkeen,
kun työt (määräaikainen pesti) taas loppuivat.

Aionkin nyt pitää vähän "lomaa" ja etsiä rauhassa 
seuraavaa mielekästä työpätkää.

Jaksamisen kannalta otan nyt aikalisän ja katson,
mikä oikeasti kannattaa miltäkin kantilta.

Olen reilusti yli vuoden tehnyt tukka putkella töitä
ja pitänyt vain neljä päivää lomaa.

On ihan sallittua levätä välillä.

Mitäs sun syksy pitää sisällään?

Entä mitä muuten tykkäätte tästä uudesta fontista?
Kaipaan blogiin vähän päivitystä,
ja uusi fontti ois kiva alku.

Kiitos myös siitä, että olet vielä siellä,
vaikka täällä on ollut aika hiljaista.

<3

Tiivistetysti

Moikka! Pitkästä aikaa.

Blogissa on ollut hiljaista,

mutta minä olen tehnyt töitä 

tukka putkella koko kesän,

joten vetoan siihen.

Välillä olen koittanut neuloakin.

Siitäpä läksinkin teille nyt vähän päivitystä tekemään.

Ainoa valmistunut neuleasia sitten viime kerran

 on tänään valmistunut pari villasukkia.

Näiden tekeminen oli alkuinnostuksen jälkeen 

tahmeaakin tahmeampaa,

mutta lopputulos on todellakin ärhäkän kesäisen 

kirkkaan vihreä - eikä toistu kuvassa kunnolla. :D

Nämä menevät lahjalaatikkoon.

Oikein perussukat lyhyillä varsilla.

(Siinä kohtaa loppui motivaatio.)

Neuloin 2,25mm sukkapuikoilla,

ja sukista tuli ehkä kokoa 39.

Se on villi veikkaus, en ole mitannut,

koska tein ihan fiiliksen mukaan.

Huh, ihana saada nuo puikot johonkin muuhun käyttöön!

No sitten, kesken mulla on useampikin työ.

On yksi briossikauluri, yhdet toiset sukat, yksi palapeitto 

ja tämä:

Tämä on ihana ja kutkuttava projekti,

Veera Välimäen Breathing Space -paita.

Maltan tuskin odottaa, että se valmistuu!

En vain ole saanut aikaiseksi aloittaa hihojen neulomista.

Ja mitäs muuta?
Yhtenä sateisena iltana innostuin valamaan 

yhden jämäkynttilän.

Sinne menivät nekin vähäiset jämät, joita kaapista löytyi.

Ei se mitään.

Nyt on taas yksi tunnelmanluoja pimeneviin iltoihin.

Ja tähän loppuun vielä vähän maistiaisia!

Ruukkutomaattien satoa saa keräillä nyt päivittäin.

Hyviä ovat ja kauniin värisiä.

Siinä ois päällimmäisiä asioita pähkinänkuoressa.

Nyt minä lähden syömään perjantai-illan iloksi pitsaa,

 ja sitten pakastan noin kymmenen litraa mustikoita.

Ihan ostomustikoita tutun kautta,

metsään en ole itse ehtinyt!

Ajattelin myös leipasta mustikkapiirakan.

Täytyy sitä jotain piristystä olla,

kun jouduin nuhan takia loppuviikoksi saikulle.

Ei koronaa, eikä muutenkaan vakavaa,

mutta tällä hetkellä vähänkään kipeänä ei voi töihin mennä.

Sen jälkeen onkin enää kaksi 

(kiireistä) viikkoa töitä jäljellä.

Haipakkaa haipakkaa.

Mitenkäs siellä?

Mukavaa alkavaa elokuuta!

Vähän toivon, että se olisi itselle 

vähän leppoisampi kuin koko vuosi

tähän mennessä...

Fauna-pipo

Näin kolmenkympin helteillä 

voisi toki neuloa jotain muutakin,

mutta minäpä neuloin valmiiksi 

yhden keskeneräisen kirjoneulepipon,

 ja näpertelin muhkeat tupsut kaupan päälle!

Tämä on Sari Nordlundin suunnittelema Fauna-pipo.

Ohje on Novitan Syksy 2019 -lehdessä ja

saatavilla ilmaisena myös *Novitaknitsistä*.

Tätä pipomallia silmäilin jo syksyllä

*Pohjolan kutsu -paitaa* neuloessani.

Syy tämän neulomiseen saapui nyt keväällä kuin tilauksesta,

kun hoksasin, että ensi syksynä eskariin menevä

täditettäväni tykkää ainakin tällä hetkellä

kaikenlaisista eläinkuoseista.

Ei muuta kuin pipo puikoille siis.

Samalla sain käyttöä osalle Pohjolan kutsun 

jämälangoista.

Langat ovat Filcolanan Arwettaa.

Ajattelin, että niistä tulee ainakin pehmeä pipo.

Sitä en sitten tiedä, kuinka nopeasti tämä käytössä 

nuhjaantuu, mutta käyttöönhän tämä on tarkoitettu.

Neuloin 2,5mm puikoilla, koska ohjeenmukaisilla 

puikoilla neulottuna tällainen merinovilla 

olisi saattanut venähtää heti kastelussa.

Halusin piposta napakan, ettei se heti lörähdä.

Neuloin pipon 50cm päänympäryksen mukaan.

Tämä mahtuu minun omaan päähäni mutta jää naftiksi,

joten luulen, että tämä on juuri sopiva käyttäjälleen.

Toivotaan, ettei ole ainakaan liian pieni!

Jos on, täytyy neuloa versio numero kaksi.

Jämälankojen kuluttaminen onnistui sen verran,

että ruskeaa ja harmaata jäi vain nöttöset,

ja tuon roosanvärisen sain käytettyä loppuun.

Siksi tupsutkin ovat kaksiväriset,

kun tuo roosa ei olisi riittänyt niihin yksinään.

Tupsuissa on muuten kaverina Novitan Venlaa,

koska halusin jatkaa punertavalla linjalla,

eikä oikein muitakaan vaihtoehtoja ollut.

Tupsut saa helposti irrotettua,

jos ja kun pipon haluaa joskus pestä.

Ne ovat muutamalla pistolla ja solmulla kiinni.

Muuten neuloin pipon ihan ohjeen mukaan,

mutta toisin kuin ohjeessa,

taitoin resorin ja neuloin sen kiinni 

jo matkan varrella.

Ohjeessa se olisi ommeltu kiinni vasta lopuksi.

(Kuka niin jaksaa tehdä, 

jos sen voi tehdä heti alta pois?!)

Lopputulos on supersöpö. Vai mitä?

Voisin pitää tällaista pipoa vaikka itsekin,

eri värisenä ja pidemmällä resorilla.

Yksi isompi kokokin ohjeessa olisi vielä...

;)

Hih.

Joihinkin projekteihin sitä on vaan tyytyväinen.

Ja hei, kuulkaas, mulla alkaa nyt LOMA!

Tai no, vapaita on enemmän kuin lomapäiviä,

mutta yhtä kaikki reilu viikko on huilimista edessä.

Ei muuten näiden helteiden jälkeen haittaa,

vaikka sataisi koko viikon,

niin kuin on ennusteltu.

Voinpahan neuloa ja katsoa katsomatta jääneitä 

neulepodcasteja sun muita juttuja,

ja olla vaan!

Parvekkeellakin voisi sateella istuskella ja nautiskella,

toisin kuin nyt helteellä.

Nämä vapaat tulevat kyllä niin tarpeeseen.

Ai että.

Vakaa aikomukseni on nauttia ja levätä.

Toivon myös sulle ihania lepohetkiä kesäpäiviin!

<3

Ohuet sukat miehelle

Heippa ja hyvää 

juhannusviikonlopun sunnuntaita 

ja alkavaa uutta viikkoa!

Minulla olisi esiteltävänä 

taas yhdet raitasukat.

Niitä sukkien saaja tässä mallailee,

kunhan hän saa lenkkarit hetkeksi sivuun.

;)

Kaikkeen tuo armas puoliso aina joutuu,

tällä kertaa kameran toiselle puolelle.

Neuloin nimittäin vaihteeksi hänelle sukat.

Hänellä ei ollut vielä ohuita villasukkia,

joten asia täytyi korjata.

Nämä on neulottu fingering-vahvuisella langalla.

Siitä saikin hetken 46-koon sukkia tikutella,

mutta yllättävän nopeasti nämä valmistuivat,

kun pääsin vauhtiin.

Samalla katselin Yle Areenasta 

aika monta jaksoa Pieni talo preerialla -sarjaa.

Se onkin sellainen hyvän mielen sarja.

Tämä raitalanka on Opalin Fairytalea värissä 9792.

Sen mies valitsi itse lankalaatikosta,

kun kysyin, olisiko siellä mitään mieleistä väriä.

Neuloin sukat 2,25mm puikoilla, 68:lla silmukalla.

Olikin muuten hauskaa neuloa välikoon puikoilla.

Siitä on hetki, kun olen sellaisilla viimeksi neulonut.

Nuo 2,25mm puikot olivat passelit tälle Opalille,

joka on vähän jämäkämmän oloista lankaa 

kuin vaikkapa Fabel tai Venla.

Sukat on aloitettu varpaista,

ja niissä on minikiiloilla varustettu 

ja varjosilmukoin toteutettu tiimalasikantapää.

Varret päättelin neulalla takapistoin.

Nyt alkaa jo tulla selkärangasta tämä toteutustapa.

 Näistä tuli minun mielestäni tosi kivat sukat!

Tykkään langan väreistä ja hillitystä kuvioinnista.

Ilokseni mieskin taisi tykästyä näihin.

Ainakin hän totesi kuvia otettaessa,

että sukat ovat kivat, kun ne ovat tarpeeksi ohuet.

Ne mahtuvat vaikka kenkiin syksyllä.

Enpä siis turhaan neulonut!

Toki, eipä tuo armaani muiden tekemiä sukkia 

huoli pitääkään,

kun minun tekemäni ovat kuulemma parhaita.

:D

Katsotaan, miten sukat kestävät sitten käytössä.

Nämä ovat ensimmäiset Opalista neulomani sukat,

joten omakohtaista käyttökokemusta langasta ei vielä ole.

Uskoisin kuitenkin,

että lanka on ihan laadukasta,

kun sitä monet ovat kehuneet.

Jees.

Tällaiset raidat tällä kertaa.

Lisääkin on luvassa.

Onneksi tekeillä on myös 

(loogisesti kesähelteillä) yksi pipo,

niin saatte vähän vaihteluakin jossain vaiheessa.

:D

Kunhan nyt ehtisin neulomaan.

Tämä kesäkuu on ollut pelkkää haipakkaa 

alusta loppuun.

Siksi tämäkin postaus syntyi vasta 

useampi viikko sukkien valmistumisen jälkeen.

No, kohta vähän helpottaa ja 

lyhyt lomakin siintelee jo näköpiirissä...

Mukavaa, kun piipahdit lukemassa.

Ensi kertaan!

Nautihan kesästä.

<3

Raitaa ja ruutua

Heipsan.

Hyvää alkanutta kesäkuuta!

Miltäs sun kesän alku näyttää ja tuntuu?

Minulla pitää kiirettä.

Töitä, töitä ja töitä.

Vähän myös stressiä ja terveysongelmia.

Ei oikein energia riitä mihinkään ylimääräiseen.

Neulottua tulee kumminkin, vaikkei mitään muuta 

vapaahetkinä jaksaisikaan,

ja olen jotain jopa virkannut.

Katsotaanpas, mitä olen saanut valmiiksi,

ja mitä on puikoilla nyt...

Raitasukkainnostus jatkuu aina vaan,

tällä kertaa vähän räväkämpää värimaailmaa.

Yhdistin näihin Fabel Printiä (väri 903)

ja terissä ja kantapäissä käytin 

Regian neljäsäikeistä sukkalankaa (väri 06615).

Neuloin 2mm puikoilla ja sukat ovat 

noin kokoa 38.

Neuloin varpaista varteen samalla "reseptillä"

kuin kahden aiemman postauksen sukat.

En tosin muista, mainitsinko niissä postauksissa,

että olen opetellut päättelemään sukkia 

neulalla ja näissäkin on takapistoin 

päätellyt varret.

Näissä sukissa päättely onnistui jo suht siististi.

Täytyy myös sanoa, että tämä väriyhdistelmä 

on minusta ihana.

Jos ne edelliset sukat olivat toukokuun väriset,

niin olisivatko nämä sitten jo kesäkuun väriset?

Niittykukkien ilotulitusta ja saunavihdan vihreää.

Toinen valmistunut työni ei sitten niin värikäs olekaan.

Olen nimittäin vihdoin saanut virkattua noin 

vuosi sitten aloittamani pikkupeiton valmiiksi.

Isoäidinneliötä alusta loppuun.

Koko on 80cm X 80cm.

Tähän olen käyttänyt Novitan Onnia ja Miamia.

Molempia lankoja oli semmoiset 

hankalat määrät varastossa.

Nyt sain ne molemmat käytettyä loppuun 

just eikä melkein!

Tuolla oikealla yläkulmassa

on vähän enemmän tummaa reunusta,

kun Onni-lanka loppui siinä kohtaa kesken.

Jatkoin siitä sitten Miamilla,

joka loppui just sopivasti,

kun sain toisen kokonaisen kierroksen tehtyä.

Jes!

Tästä tuli oikein kiva nyt, kun vaalea 

pinta sai kunnon kehykset.

Peitto menee joko keräykseen tai lahjaksi tms.

Lähipiirissä ei ole nyt tarvetta 

vauvanpeitolle.

Kesken mulla on tietenkin sukkia.

Projektipussista pilkistää Tiina Kuun 

Autioituu rannan talot -sukkien alku.

Malli on Tuhansien villasukkien maa -kirjasta.

Halusin itselleni vähän jotain keskittymistäkin 

vaativaa välillä.

Ja koska keskittyminen riittää tosiaan pätkittäin,

niin sitten aloitin myös neulomaan miehelleni 

sukkia Opalin raitalangasta.

Opaliakin neulon nyt sitten ensimmäistä kertaa.

Näistä tulee kivat!

Ruskea ja sininen on aina hyvä yhdistelmä.

Semmosia käsityöjuttuja tänne kuuluu.

Puikot sauhuaa.

On mulla partsillakin salaatit ja timjami itäneet.

Kun ehtis ja jaksais jotain muutakin laittaa!

Nyt ei vaan oikein jaksa.

Töissä kaikki tuntuu kasautuvan nyt 

tähän kesäkuulle minusta riippumatta.

Lisäksi itselläni on ollut jo pidempään 

epämääräisiä vatsakipuja,

ja lääkärireissuja tulossa taas

- ihan ku niitä ei ois ollu tälle vuodelle 

jo tarpeeksi.

No, nyt on tällaista, mutta harmittaahan se

aika paljon, kun koko ajan on vähän huono olla.

Päivä kerrallaan pitää mennä ja nauttia 

pienistä asioista.

Toivottavasti sinä ehdit nauttia kesästä 

ja olet pysynyt terveenä!

Aurinkoisia kesäpäiviä!

<3