Kukkia sukkien täydeltä

Huhtikuu on lopuillaan.

En meinaa oikein edes muistaa sitä.

Hätkähdän aina, kun joku muistuttaa,

että perjantaina on vappu.

Mutta totta se on!

Ihan kohta on toukokuu.

Pitäisihän se nyt jo ymmärtää,

kun luonto alkaa vihertää ja erilaista 

kevätkukkaa puskee sieltä jos täältä

- jopa sukista.

*Vanuttunut villasukka -blogissa* järjestettiin

tässä huhtikuun aikana yhteisneulonta Mukulat-KAL,

ja siinä neulottiin sukkiin kukkia - ja lisää kukkia.

On keväistä helmililjaa ja kesäistä pelargoniaa

ja montaa muuta.

Minun kukkasista ei vaan tullut oikean värisiä,

kun moni kukka osoittautui valkoiseksi.

Minähän olin sen valinnut pohjaväriksi.

Myöskään sopivia punaisen sävyjä minulta ei löytynyt,

joten minun pelakuista tuli saintpaulioita

ja niin edelleen.

;)

Näitä oli kiva neuloa,

siinä sai ajatukset muualle kaikesta kaaoksesta.

Huomasin myös, että minulla oli selkeästi 

ollut jo hieman ikävä kirjoneuletta.

Kirjoneule on mun juttu.

<3

Kuitenkin jossain kohtaa into vähän lopahti,

eivätkä sukat valmistuneet aikataulussa,

mutta väliäkös sillä.

Nämä sukathan voi neuloa vaikka nyt jälkikäteen,

ohjepätkät löytyvät yhä sieltä 

Vanuttunut villasukka -blogista.

Sitä paitsi jouduin kikkailemaan nuo sukkien 

kärjet oman pään mukaan.

Sukan teräosaan olisi tullut vielä yhden kukkaset 

ja kokonaan yksiväriset kärjet,

mutta minulla ei olisi pohjaväri riittänyt siihen.

Siksi tein ohjetta pienemmät sukat ja 

raidoitin kärjet.

Sukat on neulottu Novitan Nallesta 

3mm puikoilla ja pienemmän koon mukaan.

Näistä sukista tuli kokoa 36.

Saa nähdä, kenelle nämä annan.

Värimaailma ja koko eivät nyt ehkä löydy 

ihan lähipiiristä, mutta tuumaillaan.

Joskus tulee neulottua näitä tällaisia juttuja,

joiden lopullista kohdetta ei tiedä,

mutta joita on kiva tehdä ihan vaan tekemisen ilosta.

Ja oli minun haettava jotain 

teemaan sopivaa piristystä

parvekkeellekin:

Tällä kertaa väriksi valikoitui 

itselle tuttu ja turvallinen voimaväri.

<3

Mikä on sinun voimavärisi juuri nyt?

Vihertääkö teilläpäin jo?

Ja mitäpä sinä kässäilet juuri nyt?

Mulla on vähän kaikenlaista työn alla.

Katsotaan, koska on taas jotakin 

valmista esiteltävää.

Siihen asti, kuulemisiin.

Voikaa hyvin.

Niin, ja hyvää vappua!

<3

Jämäkerät loppuun

Heipsan,

nyt ei viime postauksesta 

olekaan niin kauaa.

;)

Mustan neuletakin jälkeen halusin 

neuloa jotakin ehdottomasti VÄ-RI-KÄS-TÄ.

Kaivoin pikkupussillisen seiskaveikan 

jämiä laatikon pohjalta,

semmoisia pieniä palleroita kaikki.

Puolitin kerät ja neuloin 

rehelliset jämälankasukat.

Voitteko kuvitella,

jämät loppuivat tuohon kärkien 

valkoiseen raitaan!

Sitten piti ottaa isommasta kerästä 

pienet jatkopätkät.

Aika tarkkaan mitoitettu projekti!

No, rehellisyyden nimissä,

on minulla yksi musta pallero,

jota en halunnut sattuneesta syystä neuloa näihin,

 ja sitten on isompia jämiä olemassa.

Mutta se pikkupalleropussillinen on nyt TYH-JÄ.

Neuloin sukat 3mm puikoilla,

ja koko on 36-37.

Luulen, että veljenpoika saapi nämä viimeistään 

joulupaketissa itselleen.

Hän tykkää väreistä ja jalka kasvaa koko ajan.

Toivottavasti mahtuvat vielä jouluna!

Tai sitten annan nämä jo aiemmin.

Vähän omaa värisilmää kirpaisi neuloessa,

kun oli niin keskenään riiteleviä 

kylmiä ja lämpimiä sävyjä,

mutta kokonaisuus ratkaisee.

Lopputulos on yllättävän veikeä.

Ei ainakaan musta!

Näistä muistuu myös mieleen muistuttaa,

että minulla on Instassa (@pipotus) ja 

Ravelryn Pipotusta-ryhmässä menossa

#hukkapätkäkal eli yhteisneulonta,

johon voi osallistua millä tahansa NEULOTULLA

jämälankatyöllä.

Riittää, että edes osa työhön käytetyistä 

langoista on jämälankoja.

Jämälangan saa määritellä itse.

Toisille se tarkoittaa isommasta projektista 

yli jäänyttä kerää, toisille pikkunöttösiä...

Että ei muuta kuin jämäinspistä kaikille

ja osallistumaan...

Arvon syksyllä vähän lankaa osallistujien kesken.

Värikylläistä ja iloista,

siunattua pääsiäisen aikaa sinulle!

<3

Musta neuletakki

Moikka,

pitkästä pitkästä aikaa.

Pitkältä se ainakin tuntuu,

kun tässä kuukauden aikana 

on tapahtunut vaikka ja mitä.

Aloitetaan nyt kumminkin ihan 

kässäasialla ja kuulumisia kerron lopuksi,

käviskö näin?

Mulla on ollu puikoilla nyt vähän isompia 

töitä, ja nyt pääsen esittelemään teille 

uunituoretta mustaa neuletakkiani.

Kas näin!

Huhtikuun aurinko hölli kivasti kuvaushetkellä, hih.

Tämä neuletakki on niin perus musta neuletakki

kuin vain neuletakki voi olla.

Tässä ei ole mitään kommervenkkejä.

Ohje on Novitan ja se löytyy *TÄÄLTÄ*

sekä vaihtoehtoisesti Novitan Kevät 2018 -lehdestä.

Malli on suunniteltu Wool Cotton -langalle,

mutta minä neuloin takin Novitan Suvista,

joka oli viime kesän kesälanka.

Siinä on 70% viskoosia ja 30% pellavaa.

Ajattelin, että tämä on mukava materiaali 

myös kesällä käytettäväksi.

Neuloin pienimmän koon ja reilusti ohjetta 

pienemmillä puikoilla.

Ohjeessa on 4 ja 5mm puikot,

mutta minä käytin 3 ja 3,5mm puikkoja 

- ja hyvä niin.

Takista tuli näillä spekseillä just hyvä.

Se istuu ihan näppärästi,

vai mitä.

Napitkin halusin ihan tuiki tavalliset,

ne tilasin Nappitalosta.

Nyt mulla on sitten se aina kaivattu 

musta neuletakki olemassa.

Samalla osallistuin yhteen yhteisneulontaan,

joka löytyy esimerkiksi Instagramista 

hästäkillä #mustatuntuukal.

Yhteisneulonta jatkuu vielä tuonne 

toukokuun loppuun.

Saa nähdä, miten tämä lanka sitten käytössä 

käyttäytyy, mutta ainakin viime kesänä 

samasta langasta (eri värissä) neulomani 

ja kovassa käytössä ollut

paita on pysynyt ihan kuosissaan.

Siitä edellisestä paidasta myös opin,

että Suvi-langan pöllyäminen 

(miinus muuten kivassa langassa)

helpottaa pesukertojen myötä.

Toivoa siis on.

Ja onhan tää nyt mukava päällä,

pehmoinen ja tarpeeksi arkinen vaate.

Sopii moneen tilanteeseen.

Helman pituuteenkin olen tosi tyytyväinen,

nyt osuu hyvään kohtaan, 

ja helma laskeutuu kauniisti.

Myös resorit sain pääteltyä sopivan napakasti,

ei liian kireästi eikä liian löysästi.

Täytyy kumminkin sanoa,

että ilolla aloin neuloa mitä räikeämmän värisiä 

jämälankasukkia nyt,

kun sain tämän tumman neuleen pois alta.

Ihan hirveän usein en mustia neuleita taida

viitsiä tehdä!

Sitten niitä kuulumisia.

Mulla on ollut aika hurja kuukausi.

Joo, tämä virushässäkkä sotki työkuvioita,

se on ollut stressaavaa,

vaikka toki tiedän, että minulla on paljon 

parempi tilanne kuin monilla muilla tällä hetkellä.

Tsemppiä vaan kovasti kaikille kotikoululaisille,

lomautetuille, työt kokonaan menettäneille,

riskiryhmäläisille - ja ihan kaikille.

Koitetaan selvitä. <3

Ja koska tässä ei ollut tietenkään tarpeeksi,

niin olen myös käynyt mm.

 elämäni ekalla ambulanssiajelulla.

Eräs aamuyö päättyi siihen, 

että mennessäni juomaan vettä,

pyörryin rytinällä keittiön lattialle.

Mies minut herätteli sieltä ja ambulanssitädit 

kiikuttivat minut ystävällisesti tarkkailuun.

No, lopputulema oli onneksi vain alhainen 

hemoglobiini, pientä anemiaa tässä.

Rautaa koitan nyt popsia ja sitä rataa.

Säikäytti kyllä, kun veriarvot ovat yleensä 

olleet aina kohdallaan, niin tuli aivan puskista.

Pari päivää könkkäsin myös aika vaivalloisesti,

kun olin ottanut vähän osumaa päähän,

 häntäluuhun ja kyynärpäihin.

Onneksi selvittiin kuitenkin mustelmilla ja kuhmuilla.

No, olo on nyt ollut sitten sellainen,

että rauhassa täytyy ottaa,

odotellaan, että olo kohenee.

Etätyöt mahdollistavat sen onneksi aika pitkälle.

Ei niin kivoja juttuja nämä tällaiset.

Toivon, että tämä huhtikuu on vähän lempeämpi tapaus.

Toivottavasti sulla on kaikki hyvin.

Ihanaa, jos olet vielä siellä,

vaikka täällä blogissa on ollut hiljaista.

Aurinkoista ja siunattua palmusunnuntaita!

Kuulemisiin.

<3

Sukat kuin krookukset

Sain tässä taannoin 

vaihdettua vähän lankaa.

Omassa lankavarastossani oli 

erästä itselleni turhaa lankaa monta kerää,

ja huutelin podcastin puolella,

josko joku ne haluaisi.

Yksi podcast-tuttava tarttui tarjoukseen,

ja ehdotti, että voisi antaa vaihdossa jotain,

kun ei ihan ilmatteeks halunnu keriä ottaa.

Sainkin vaihdossa sitten muutamia ihania 

lankoja, ja yksi niistä pääsi melkein 

hetimmiten puikoille.

Se oli 20g kerä Misanjan käsinvärjättyä 

Merino-Sukka glitteriä.

Pikkuvyyhdin keväiset värit 

(violetti, keltainen, vihreä)

toivat minulle ihan krookukset mieleen,

joten otin sen kaveriksi keltaista Filcolana Arwettaa

sävyssä Straw (135).

Niistä syntyi yhdessä 

keväiset ja raidalliset nilkkasukat 

ihan minulle itselleni.

Neuloin 2mm sukkapuikoilla (kyllä olen panostanut 

uusiin puikkoihin jee!) ja 60 silmukalla.

Raidat ovat kolmen kerroksen korkuisia.

Kantapää on hollantilainen,

ja kärjissä on leveä nauhakavennus.

Kärjet silmukoin kiinni.

Jotenkin olen nyt tykästynyt tuohon 

sukankärkien silmukoimiseen.

Teen sen kolmella sukkapuikolla,

niin se sujuu aika sutjakkaasti jo.

Kiva ja nopea sukkaprojekti!

Nopea homma oli myös tämä virkattu 

tiskirätti.

Samalla mallilla olen tehnyt rättejä 

aiemminkin, niitä voi vilkaista *täältä*.

Ohjevideo tällaisen virkkaamiseen 

on puolestaan juutuubissa *täällä*.

Käytin rättiin Novitan Cotton Bamboota,

ja jotain vanhoista rättiprojekteista 

jäänyttä jämää, kun Cotton Bamboo ei yksinään 

ihan riittänyt.

Tästä tulee ihana väriläiskä kevääksi keittiöön.

Ja on siellä väriä nytkin,

suloisen ja iloisen kukkakimpun verran.

Tätä katsellessa hymyilyttää.

:)

Piti tulla ihan kukkakaupan kautta töistä 

kotiin, kun edessä on pitkästä aikaa 

vapaa viikonloppu.

Aurinkokin on paistanut tänään 

muutamia lumisadekuuroja lukuun ottamatta,

joten iloa ja valoa on ilmassa selkeästi.

Niitä toivon sinullekin.

Hyvää viikonloppua!

Mukavaa, kun olet siellä.

<3

Viidennen etapin katit

Sukka-Finlandian neljäs etappi 

jäi minulta väliin,

mutta viides etappi osui juuri 

sopivasti vapaapäiville,

ja mallikin oli erityisen mieleinen.

Viidennellä etapilla neulottiin 

*Lumi Karmitsan Kattia kanssa -sukat*.

Miau mitkä sukat!

Vai mitä?

Koska rakastan kissoja,

ja tykkään kirjoneuleesta,

oli malli minulle ihan omiaan.

Neuloin Nalle-langoilla,

kirjoneuleosuudet 3mm:n 

ja yksiväriset osuudet 2,5mm puikoilla.

Kissojen naamat tehtiin 

silmukoita jäljitellen jälkikäteen.

Nämä sukat valmistuivatkin kahden päivän aikana,

ja olin peräti 29. maaliin saapunut,

joten ihan hyvin meni siltäkin osin.

(Toki, sijoituksilla ei kokonaiskisan kannalta 

ole enää mitään väliä, kun se yksi etappi jäi välistä.)

Sukista tuli kokoa 38-39.

Olisin voinut jälkikäteen purkaa vielä kärjet 

ja neuloa ne uudelleen lyhyempinä,

jotta olisin saanut nämä ihanuudet itselleni,

mutta enpä nyt jaksanut nähdä sitä vaivaa,

kun minulla ei ole akuuttia sukkapulaa.

Tiedän ainakin yhden ihmisen,

joka ilahtuu tällaisista sukista jouluaattona 

lahjapakettia avatessaan.

;)

Mutta ai että oli kiva projekti!

Tykkäsin hirmuisesti.

Nyt tekisi melkein mieli 

neuloa heti perään itselle omat kattisukat.

Toinen vaihtoehto olisi neuloa ne Lumi Karmitsan toiset 

kissasukat, *Yökyöpelit*, jotka ovat odottaneet 

to do -listalla jo pitkään.

Nyt minulla on kuitenkin huivi hyvässä 

vaiheessa edistymässä,

ja rättiäkin taas virkkailen,

joten seuraava projekti saanee odottaa hetkisen

- oli se sitten kissasukat tai jotain ihan muuta.

Onneksi käsitöitä voi ja saa tehdä ihan 

fiiliksen mukaan.

Eikä sekään ole niin vakavaa,

jos kuvauspaikalla tajuaa, 

ettei kameran muistikortti ole mukana,

ja pitää tyytyä kännykällä otettuihin kuviin...

Näin käy joskus! Ei se mitään.

Hilpeää helmikuun loppua ja iloisia 

kässähetkiä teille kaikille!

<3

Ps. Tajusin just, että blogi on täyttäny 5 vuotta!

Hupsista. Pitäisköhän sitä juhlistaa jotenkin?

;)

Terapiarätti

Tiedättekö sen tunteen,

kun pää on niin täynnä informaatiota,

että se väsyttää ja stressaa 

enemmän ja vähemmän?

Minä en oo kahteen viikkoon tehny töissä 

oikeastaan mitään muuta kuin itselleni 

täysin uusia asioita.

Voin kertoa, että informaatiotulva 

päässä on aikamoinen.

Siispä niistä edellispostauksen sukista eroon 

päästyäni halusin tehdä jotain,

mikä täyttää seuraavat kriteerit:

1. sitä tehdessä ei tarvi ajatella mitään

2. sen tekeminen on helppoa

3. sen tekemisestä tulee hyvä mieli.

Tämä väriläiskä,

eli tuttavallisemmin tiskirätti,

 täytti kriteerit.

Kaivoin kaikki puuvilla-bambu-lankojen jämät 

pussin pohjalta ja virkkasin vitosen koukulla 

pylväitä kaksinkertaisella langalla.

Värit saivat vaihtua ihan sen mukaan,

mikä nöttönen aina seuraavaksi osui käsiin.

Aikaa meni parisen tuntia illalla,

ja seuraavana päivänä yhden kerroksen verran.

Tämän rätin virkkaaminen oli sanalla sanoen KIVAA!

Ei tästä tyylikäs tullut,

 mutta tämän tekeminen oli hauskaa,

ja väreistä tuli hyvä mieli.

Sitä paitsi, koska rätti on valmiiksi riemunkirjava,

ei sen likaantuminen käytössä heti näy,

eikä haittaa.

Vähän paksuhko tällainen kaksinkertaisella 

langalla virkattu rätti tietysti on,

mutta koitin virkata löysähköä pintaa,

ja hyvä puoli tässä on se,

että tällaisella paksulla rätillä on helppo 

hinkata sotkuja pois.

Sainpa samalla kaikki pienet rättilankajämät 

kulutettua pois.

Jäljelle jäi yksi melkein täysi kerä Novitan
Cotton Bamboota ja yksi isompi jämäpallero 

viininpunaista jotain.

Voisinpa siis jatkaa virkkuuhommia,

näin parin alkavan (ja erittäin kaivatun)

vapaapäivän kunniaksi...

On meinaan terapeuttista puuhaa.

Leppoisia (kässä)hetkiä sun alkavaan viikkoon!

<3