7. luukku: Lumihiutaleita

7. luukussa leijailevat lumihiutaleet.

Nämä hiutaleet virkkasin jo marraskuussa,

postauksen voi kurkata *tästä*.

Silloin hiutaleet eivät olleet kuitenkaan vielä valmiita,

enkä ollut päättänyt, mihin ne käytän.

Sittemmin hiutaleet on kovetettu 

vesi-erikeper-seoksella(1dl vettä, 1dl liimaa),

ja samalla olen koristellut niitä vähän lisää

 ripottelemalla märkien hiutaleiden 

sakaroihin hopeista kimalletta.

Lopuksi kaivelin nauhapurkkiani,

ja nappasin sieltä valkoisia nauhoja,

joita olen vuosien varrella vaatteista leikellyt 

- siis niitä henkarinauhoja, 

jotka ovat aina paidoissa tiellä.

Voin kertoa, että melkein joka väriä näitä 

nauhoja multa löytyy.

Oikein käteviä askartelussa tms.

;)

Sitten ei muuta kuin kuuseen roikkumaan.

En kyllä todellakaan ensin ajatellut pitää näitä itse,

mutta kun ripustin ne tuohon min pieneen kuuseen

kuvien ottamisen takia,

niin mieli muuttui!

Koska kuusessa on tänä vuonna pienemmät valot 

kuin yleensä, jotta johto riittää paremmin,

niin se tuntui kaipaavan jotain lisää.

En tiennyt, mitä se "jotain lisää" olisi,

ennen kuin aloin kuvaamaan näitä hiutaleita.

Nämä hiutaleet sopivat tuohon kuuseen muiden 

koristeiden joukkoon kuin nenä päähän,

joten siihen ne saavatkin nyt sitten jäädä.

Olin ajatellut, että ne ovat minun kuuseeni liian isot,

mutta höpöhöpö, 

nehän ovat juuri tarpeeksi isot näkyäkseen kunnolla 

ja niitä on just sopiva määrä (6kpl).

Kuusesta en kokonaisuutena saanut 

millään sellaista kuvaa,

joka tekisi sille oikeutta lumihiutaleineen päivineen,

mutta samapa tuo - saa tästä jotain osviittaa.

Sitä paitsi lumihiutaleitahan halusinkin esitellä!

Onko teillä itse tehtyjä koristeita?

Onko kuusi jo viritetty paikoilleen,

vai tuleeko se vasta aatoksi?

:)

6. luukku: Sinivalkoista ja kierrätettyä

Tänään saamme juhlia 100-vuotiasta Suomea,

ja siksi valitsin 6. luukkuun jotakin sinivalkoista.

:)

Mikä sopisikaan itsenäisyyspäivään 

paremmin kuin teemaväreihin sopiva kynttilä?

Tämä lasinen ja kuvioitu kynttiläkippo 
on ollut minusta aina tosi nätti.

Alunperin siinä oli valkoinen, muistaakseni 

vaniljantuoksuinen, kynttilä.

Sittemmin valoin tähän ensimmäisen koskaan 

(kynttilänjämistä) tekemäni kynttilän,

ja nyt tämä pääsi minun hyppysissäni 

vielä kolmannen kerran käyttöön.

Palasin alkuperäiseen väriin, eli valkoiseen,

koska sitä vasten kipon orvokki-kuviot tulevat 

kauneimmin esille.

Taas yhdet kynttilänjämät saivat kyytiä,
ja kippo sai jälleen uuden käyttökerran.

Kun kirjoitan tätä postausta,
tämä orvokkikynttilä on jo matkannut 
viemisinä erääseen kahvipöytään.

Viemisethän on tietenkin kiva paketoida,
joten kaivoin askartelulaatikosta 
itse saamastani paketista säästetyn silkkipaperin
ja harmaata tavallista lahjanauhaa.
Silkkipaperissa oli vanhastaan kiinni tuommoinen 
sydäntarra, ja sitä irrottaessani huomasin,
että se oli vielä käytettävissä uudelleen,
joten kiinnitin sen sitten paketin sivuun.

Paketista tuli söpö,
ja taas tuli vähän kierrätettyä.

Siinä sattuikin muuten hauskasti;
tämän saaja oli itse asiassa toivonut,
että joku toisi kahvipöytään vaikka kukkia 
tai kynttilän tms.,
niin toive sitten toteutui!

:)

Siitä tuli itsellekin hyvä mieli.

Hyvää mieltä toivon nyt myös teille kaikille,
ja toivotan oikein hyvää itsenäisyyspäivää!
<3

5. luukku: Mistä syntyy joulumieli?

5. luukussa pohdin joulumieltä.

Mistä se syntyy? Mitä siihen tarvitaan?

Syntyykö se joulukalenterin aamuteestä,
joka on joka päivä eri makua?

Vaiko *lempparireseptillä* 
leivotuista joulupipareista?

Tarvitaanko siihen joulukuusi ja koristeet...

...ja ne jouluvalot?

Vaatiiko joulumieli lumisen maiseman tullakseen?
Entäs ne lahjat ja suklaat ja kukkaset?

Ehkäpä näilläkin on osansa joulumielen löytymisessä,
mutta uskon, että joulumieli syntyy ennen kaikkea
odotuksesta, rauhasta ja rakkaudesta,
hyvästä tahdosta ja sydämen avaamisesta 
pienille ihmeille.
<3

4. luukku: Paperienkelit

4. luukussa kuuluu paperisiipien havinaa...

Askartelin vanhan kirjan sivuista nimittäin 
paperienkeleitä.

Ohje näihin on simppeli, ja se löytyy 
Kässämartat-blogisivulta *täältä*.

Tarvikkeiksi riittävät
kirjan sivut (tavallinen paperikin käy)
puuhelmet, ripustusnarut (juuttinaru liimautuu hyvin),
 pyykkipojat tai klemmarit,
liima ja sakset.

Minä käytin omiin enkeleihin sivuja 
vanhoista ja aikansa eläneistä Välskärin kertomuksista,
jotka ovat lojuneet hyllyssä tyhjän panttina 
yli kymmenen vuotta!

Tunnustan, että en ole trilogiaa lukenut, 
mikä johtuu siitä, että kirjojen ulkomuoto 
ja pölyinen/ummehtunut ominaishaju (divarista ostettu)
 ei ole houkutellut ottamaan niitä esiin.
Siispä vihdoin rohkaistuin näyttämään opuksille saksia.
(Aion lukea sarjan kyllä joskus, kuitenkin klassikko...)

Täytyy tunnustaa, että teki vähän pahaa purkaa kirjaa osiin!
Mutta mitä enemmän sivuja otti irti, 
niin sitä hauskempaa se oli.
Tästä kirjasarjasta saa kyllä varmasti vaikka mitä aikaan,
kun vanhahtava suomen kieli on niin herkullista ja tämä 
on vielä kuvitettu painos, joten kuvasivutkin saa käyttöön.

Aloitin nyt kuitenkin tällaisesta helposta kokeilusta
valmiilla ohjeella,
kun en ole käyttänyt kirjan sivuja askartelussa aiemmin.

Koska mulla ei ollut kuin yksi pyykkipoika,
niin turvauduin isoihin klemmareihin liimauksessa.
Ne osoittautuivatkin parhaiksi välineiksi tähän hommaan.

Pian olikin jo isompia ja pienempiä enkeleitä rivissään.

Sitten piti vielä lavastaa tällainen hässäkkä 
kuvauksen ajaksi seinälle.
Ja totta kai huomasin, 
että kamerasta oli akku loppu vasta kun sain 
viritelmän tehtyä,
niin piti ottaa kuvat sitten kännykällä.
Käyhän se niinkin!

Nämä siipiveikot eivät siis jää seinälle,
vaan päätyvät lahjapakettien 
somisteiksi ja lahjoiksi siis itsessäänkin.
Nuo valotkin on jo viritetty joulukuuseen.
:)

Tämän postauksen myötä toivon 
enkeleitä viikkoosi!
Voit myös itse olla sellainen jollekulle.
<3

3. luukku: Adventtiasetelma

Ihanaa ja siunattua 
ensimmäistä adventtia!
<3

Kolmannessa luukussa sytytetään tänään 
ensimmäinen adventtikynttilä.

Miulla on tänä vuonna tällainen hyvin 
pelkistetty, riisuttu adventtiasetelma.
Neljä tavallista kruunukynttilää,
miähen tuoksukynttilöistä säästetyt ja puhdistetut lasikipot,
ainoat kotoa valmiiksi löytyvät koristekivet,
(joiden värit riitelevät kaiken muun kanssa)
sekä Saaremaalta kesällä tuodut kolme kiveä.

Ei ehkä se kaunein asetelma,
mutta saapi ainakin oman mielen virittymään adventtiaikaan.
Ja onhan minulla nyt näitä joulukukkia!
Ne sulostuttavat asetelmaa sitten,
kun aukaisevat kukkansa.

Nuo Saaremaalta tuodut kivet ovat itselleni merkitykselliset. 
Ne tuovat mieleen muistoja kesän Viron riparilta,
 jossa olin kesäteologina töissä.
Siitä reissusta voi lukea postauksen *täältä*.
Kivet vievät ajatukseni matkustamiseen,
mutta myös vahvasti evankeliumin ja joulun sanoman äärelle.
Niissä yhdistyy mun mielessä se,
että Kristus on läsnä kaikkialla,
oli elämäntilanne ja paikka mikä tahansa.

Näillä aatoksilla lähdin myös aamulla kirkkoon.
Tiesittekö, että 1. adventti on vuoden suosituin kirkkopyhä?

Ensimmäinen adventti, jonka teemana on nöyryys,
 aloittaa uuden kirkkovuoden,
ja päivän evankeliumit liittävät pääsiäisen ja joulun yhteen
- eka adventti ja palmusunnuntai kertovat samasta aiheesta,
ja joulukin saa merkityksensä vain
Kristuksen sovitustyöhön ja ylösnousemukseen valossa.

Että eivät ne toisistaan irrallisia juhlia ole.
Pääsiäinen on joulussa läsnä! :)

Nyt on siis katse suunnattuna kohti joulua,
mikä on tänään alkavan adventtipaastonkin ydinajatus.

Mitä adventtiaika sulle merkitsee?
Onko sulla adventtiasetelma kotona?
:)

2. luukku: Virkatut sydämet osa 1.

Sydämellistä joulukuun 2. päivää!

Tokasta luukusta paljastuu virkattuja sydämiä.
<3

Tämä nätti sydän on helppo ja nopea virkata.
Englanninkielinen, selkeä ohjevideo on
 YouTubessa Girlybunches-kanavalla, *täällä*.
Tässä mallissa riittää, että osaa tehdä 
ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita!

Sydän sopii siis myös viime tipan joulutontuille.
Hyvin ehtii vielä vaikka kuinka monta joulupakettiin!
;)

Mie inspiroiduin tekemään tällä mallilla heijastimen.

Tai no, eihän tämä täytä heijastimen vaatimuksia,
mutta en keksi, mikä tälle olisi sitten se oikea nimitys.
Heijastava koriste?

 Virkkasin sydämen nelosen koukulla Novitan Hohde-langasta,
ja täytteeksi tungin vanua.

Minusta tästä sydämestä tuli 
oikein näppärä vaikka reppuun ripustettavaksi.
(Tein pidemmän ripustuslenkin kuin ohjeessa.)

Ja onhan minulla tällainen punainenkin versio.
Näyttääkö tutulta?
Se on sama, jota vilautin jo *toukokuussa*...
;)

Tämä punainen sydän on ensimmäinen juttu,

jonka tein tähän joulukalenteriin!

Käytin tähän Nalle-lankaa ja muistaakseni kolmosen koukkua,

eli tämä on pienempi kuin tuo harmaa versio.

Sydämen täytteenä on langanpätkiä.

Jep. Mie säästän neuletöistä jäävät langanpätkät, 

ja jemmaan ne purkkiin.

Vuodessa kertyy jo ihan hyvä määrä täytematskua!

Tämä punainen sydän saa koristaa ulko-oven risusydäntä 
ainakin vuoden loppuun asti.
Voi olla, että teen tähän vielä jotain lisäsomisteita
- tai sitten en.
Yksinkertainenkin on kaunista.
Heijastinsydän pääsee pakettiin.

Kyllä nyt on sydämellistä!
Mitäs tykkäät?
Pääseekö koukulle?
;)

Ps. Kuten otsikosta voi päätellä,
niin sydämiä on tulossa vielä lisää...

1. luukku: Joulukortit

Tervetuloa Tavaroiden taikamaailma -blogin 
ensimmäisen joulukalenterin pariin!

Täällä yksi neuletonttu toilailee aattoon asti,
kuten keväällä *lupailin*.

Luukku kerrallaan!
Ideoita, inspistä, askartelua, käsitöitä, tunnelmaa...

Välillä ihan vaan fiilistellään,

välillä taas tehdään joulujuttuja ihan itte.

Ei anneta kuitenkaan joulupipon kiristää:
jos sattuu niin hassusti, että jokin luukku jää välistä,
niin ei haittaa - joulu tulee kumminkin.

Toivottavasti viihdytte mukana!
<3

Ja tästä aukeaa eka luukku
- sieltä paljastuu joulukortteja.

Tänä vuonna päätin tehdä muutaman kortin ihan itse,
kun en viime vuonna tehnyt kortteja ollenkaan.
Toissavuoden kortit voit käydä kurkkaamassa *täältä*.

Näihin kortteihin käytin 
tasan niitä askartelutarvikkeita,
joita löytyi kotoa ennestään:

10 korttipohjaa, erilaisia koristepapereita,
tarroja, kimalletta, liimaa, irtosälää, mielikuvitusta...

Rusetti on vanhasta hiuspinnistä ja
huopasydän koriste-pyykkipojasta.

Sekalaisista aineksista syntyi sitten tällaisia kortteja.
Kädenjälki niissä näkyy ja saa näkyä,
en lähtenyt tavoittelemaan täydellisyyttä.

Halusin kortteihin maanläheisyyttä ja 
toisaalta myös hieman kultaa ja kimallusta.
Kaipasin aitoutta ja rouheutta,
ja jokainen kortti on siksi ikään kuin koevedos.
Vaikka olen kärsivällinen tyyppi,
niin askartelussa en useinkaan jaksa tehdä 
kymmentä samanlaista juttua peräkkäin.

Siispä kokeilin vähän kaikkea,
jotta mielenkiinto pysyi yllä.

Ainoastaan näistä kuusikorteista
innostuin idean saatuani niin paljon,
että tein peräti kaksi melko samanlaista korttia.
Niistä tulikin sitten ne omat lempparit.

Mie muuten tykkään ihan hirveesti korttien saamisesta.
Mulla on lähes kaikki koskaan saamani kortit tallessa!
Harmi, kun niitä niin vähän nykyään lähetetään.

Tykkäätkö sie saada ja lähettää kortteja?
:)