Kaaso nro 1

 
Tänä vuonna Sukka-Finlandia tarjosi opeteltavaksi, 
ainakin minulle, monta uutta neuletekniikkaa.

Yksi näistä tekniikoista oli intarsia pyöröneuleena.
Sitä tarvittiin neljännellä etapilla nimimerkki adelheidin 
(Heidi Lindroos) suunnittelemissa *Kaaso nro 1 -sukissa*.

En ollut koskaan aiemmin intarsiaa pyörönä neulonut,
joten aluksi ohjetta täytyi tavata kieli keskellä suuta.

Sukat aloitettiin kärjistä, ja alussa tuntui olevan hurjasti lankoja
käytössä yhtä aikaa.
Ei niitä oikeasti ollut kuin neljä, mutta
sotkun määrä oli alkumetreillä aikamoinen,
kun neulesuunta vaihtui joka kierroksella.

Käytännössähän intarsian neulominen pyörönä tarkoitti sitä,
että neulottiin joka toinen kierros oikein, joka toinen kierros nurin
- siis tasona, mutta kierroksen vaihtumiskohdassa tehtävä lankalenkki piti 
niin sanotusti putkilon kasassa.

Tämä eestaas neulominen teki sukan neulomisesta hidasta!

Onneksi se oli samalla myös mielenkiintoista,
ja pitsipaneelit olivat kauniit ja itsessään simppelit tehdä.

Minä neuloin sukat 1,5mm pyöröpuikoilla,
ja lankoina käytin Novitan Venlaa (harmaa, valkoinen) ja 
oletettua Hjertegarnin Sock 4:sta (violetti).

En ole tuosta violetista langasta ihan varma, kun olen sen saanut ilman vyötettä,
mutta minulla on ollut täysin saman väristä ja saman oloista 
lankaa aiemmin, ja se oli Sock 4:sta, joten tällä veikkauksella mennään.

Koska minulla oli pienemmät puikot kuin ohjeessa,
myös sukista tuli pienemmät, noin kokoa 36/37.

Sukkiin olisi voinut kirjoa vielä muutamat koristeet jälkikäteen,

ja niistä olisi saanut kaksi lisäpistettä kilpailuun,
mutta minä jätin kirjomiset pois.
Tykkäsin tästä pelkistetystä ilmeestä enemmän.

Ja mitäs muuta erikoista,
no, kantapäissä sovellettiin japanilaisten lyhennettyjen kerrosten 
neulomistekniikkaa ja sukkien resori pääteltiin tubular bind off -tekniikalla.
Että tulipahan opeteltua paljon uutta yksien sukkien aikana!

Mutta se oli loppujen lopuksi aika mukavaa.
Sitä paitsi, en minä nyt niin hidas ollut:
sijoitukseni tällä etapilla oli 18.

Näistä tuli yhdet tämän kisan lempparisukistani!

Vielä en tiedä, jätänkö nämä itselleni vai annanko pois,

mutta ihanat ne ovat yhtä kaikki.

Viimeinenkin etappi on jo taputeltu,
mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Paljon olisi muutenkin näytettävää,
mutta eiköhän niitäkin juttuja tipu sitten hissukseen,
tai teen jonkin kokoavan postauksen...

Vähän tämä bloggaaminen nyt tökkii.
Mietin, josko pitäisin ainakin jonkinlaisen tauon tästä blogista.
Vähän kyllä lopettamistakin olen pohtinut.

Kuvia on helpompi jakaa Instagramiin (pipotus)
 ja toisaalta Pipotusta-kanava YouTubessa
 ja neulevlogini siellä on sellainen asia,
johon haluan panostaa.
Vlogia kuvaan yleensä kerran kuukaudessa, 
ja esittelen aina kerralla monta asiaa.

Erilaisten projektien tiedot saan myös Ravelryn 
projekteihin niin hyvin, että voisin alkaa käyttää sitä 
ensisijaisena kässäjuttujen tallennuspaikkana.

Aika aikansa kutakin.
Mukavaahan blogin pitäminen on ollut,
mutta juuri nyt se tuntuu ottavan enemmän kuin antavan.

Jatkan pohtimista.
Ilmoitan myöhemmin, mihin ratkaisuun päädyn.

Kiitollinen olen kuitenkin sinusta
siellä ruudun toisella puolella.
<3