Palmikkolapaset

 

Lupailin jo jokin aika sitten esitellä 
yhdet lapaset,
joten täältä pesee.

Jo aiemmin esittelemästäni pantaprojektista jäi 
vielä jonkin verran De Rerum Naturan Gilliatt-lankaa,
joten päätin tehdä sen jämistä lapaset.

Gilliattin kaveriksi otin harmaata 7 Veljestä,
koska kokonaan ruskeat lapaset eivät olisi olleet 
ihan minun makuuni.

Väriyhdistelmästä tulikin tosi kiva.

Käytin neulomiseen 3mm sukkapuikkoja.
Silmukkamääriä en kirjoittanut ylös.

Näistä tuli ihan peruslapaset kiilapeukaloilla ja pienellä twistillä,
eli noilla neljän silmukan palmikoilla, jotka reunustavat 

lapasten päällispuolta.

Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tehdä leveämmät palmikot,
mutta on tämä sirokin versio ihan mukiinmenevä.
Eipähän tullut ihan tavikset!

Lopputulos on oikein pehmoisen ja lämpimän tuntuinen.
Jään odottelemaan viileitä kelejä,
että pääsen kokeilemaan näitä käytössä.

Oletan, että tuo vahvikkeeton merino huopuu käytössä mukavasti,
jolloin viimakaan ei pääse puremaan sormia.

Lankaa myös jäi vielä vähän,
joten täytyy vaikka raidoittaa vielä toiset tumput 
itselle tai jollekulle muulle,
kun seuraavan kerran tekee mieli neuloa lapasia.

Onko sun lapasvarastot jo valmiina talvea varten?

Mukavaa viikkoa ja kiitos kun kävit!

<3

Kahdet sukat

 Moikka!

Tässä postauksessa esittelen peräti kaksi 
valmistunutta sukkaparia.

Ensimmäisenä esittelyssä on Tiina Kuun 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta
malli nimeltään Autioituu rannan talot.

Lankoina näissä sukissa on Novitan Venlaa sekä 
Roosa Nauha sukkalankaa.
Venlaa on tuo vaalea pohjaväri sekä tummanharmaa,
ja valkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa.

Neuloin ohjeen pienimmän koon.

Käytin muuten 2mm sukkapuikkoja,
paitsi kirjoneuleosuuksiin otin 2,5mm sukkapuikot.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että isompi koko tai astetta
isommat puikot olisivat olleet ihan paikallaan,
koska nyt sukista tuli tuosta nilkan kirjoneuleen kohdalta 
aika nafti.

Noh, lahjalaatikkoon täytettä.
Joku pienijalkainen käyttäjä varmasti löytyy,
jos nämä nyt kehtaan jollekulle antaa.
En ole ihan tyytyväinen noihin varren kirjoneuleisiin.
Ne olisi voinut neuloa vielä isommilla puikoilla,
niin ne eivät venyisi noin rumasti.

Näiden sukkien ehdottomasti hienoin yksityiskohta
on tämä kantapää.
Sen tekeminen vaatii vähän keskittymistä,
mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Samoin tuo jatkuva resori kaikkine kierrettyine silmukoineen 
on aika hidasta neulottavaa,
mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kaunis.

Jos nuo ikkunasukat, kuten niitä itse nimitän,
menevät lahjalaatikkoon,
niin nämä seuraavat sukat sen sijaan pidän ehdottomasti itse.

Nämä ovatkin olleet jalassa jo monta päivää.

Tämä malli on Niina Laitisen May Socks.

Lankana 7 veljestä ja 3mm puikot.

Tämä projekti oli parin päivän homma.

Tein sukista pienemmät kuin ohjeessa,
ja Niinan ohjeita kritisoin nyt sen verran,
että niitä kokoja saisi ohjeissa olla oikeasti lisää.
Nyt neuloja joutuu itse soveltamaan aika paljon,
jos haluaa kokoa muutella.

Tässäkin mallissa jouduin itse pähkäilemään kärkikavennusten 
kohdalla, miten saan ne menemään yhtä nätisti kuin mallisukassa,
koska aloitin kavennukset eri kohdassa kaaviota.

Muuten tämäkin malli oli taattua laatua,
kaunis ja nopea tehdä.

Harmaa väri ja palmikkoneule on kyllä yhdistelmä,
joka toimii aina.

Minua se myös puhuttelee tällä hetkellä kovasti.
Kaipaan jotain tuttua ja turvallista, tavallisen harmaata ja pehmeää,
kun elämä muuten on kovin koukeroista juuri nyt.

Minulla sairausloma sen kun jatkuu.
Tuli nimittäin pari uuttakin muuttujaa,
ja vointi romahti totaalisesti tuossa männäviikolla.

En nyt siitä sen enempää halua tänne jakaa,
mutta että kivun ja sietokyvyttömän psyyken kanssa
täällä on nyt painiskeltu.

Pikku hiljaa pahin alkaa tästä tasoittua,
mutta todellakin hitaasti.

Elän kirjaimellisesti hetki kerrallaan,
koska päivä kerrallaan on jo liian iso kokonaisuus.
Neulominenkin on ollut välillä liian iso ponnistus,
mutta nyt jaksan onneksi edes sitä taas silmukka kerrallaan...

Mutta plääh sanon minä,
joka olen tottunut suunnittelemaan elämää aina 
monta askelta eteenpäin.
Voin kertoa, että opettelemista on tässä pysähtymisessä,
paikallaan olemisessa ja hetkeen keskittymisessä.

Mutta on jotain positiivistakin;
saan vihdoin ja viimein nukuttua!
Siihen on löytynyt nyt sopiva apu,
ja uni auttaa jaksamaan kaikkea muuta edes vähän paremmin.

Notta tällaista täällä, enimmäkseen sohvan pohjalla.
Oppia ikä kaikki.

Mutta, kyllä täältä vielä noustaan.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Kaikkea hyvää, iloa, terveyttä ja siunausta
sun syyspäiviin!
<3

Pampulapanta

 Heippa.

Esittelen tässä välissä yhden nopean 
välityön, jonka virkkasin yhdessä illassa ja aamussa.

Olen jo pitkään miettinyt,
että haluaisin opetella pitämään pantoja,
joten nyt päätin kokeilla sellaisen tekemistä,
kun mieleinen malli tuli vastaan.

Ohje kulkee Pampulapannan nimellä,
ja se on saatavilla ilmaisena *Rakkaudella Henna -blogissa*.

Minun pannastani tuli pienillä muokkauksilla tällainen.

Virkkasin pampulaosuuden 3,5mm koukulla 
ja muistaakseni neuloin tuon eteen tulevan kaistaleen 
myös 3,5mm puikoilla.

Lankana on eräässä lankavaihdossa saamaani De Rerum Naturan Gilliat-lankaa,
joka on vahvikkeetonta, ranskalaista merinovillaa (250m/100g).
Langan tuotannossa on otettu eettisyys ja ekologisuus huomioon.

Lanka osoittautuikin miellyttäväksi uudeksi tuttavuudeksi.
Jos joskus haluaisin oikein muhkean merinovillapaidan,
niin harkitsisin vahvasti tätä lankaa.

Heh, tuli vähän hassut kuvat ja oli aika kuuma kuvauspäivä,

mutta saatte sentään jonkinlaisen käsityksen siitä,
miltä panta näyttää päässä.

Neuloin jäljelle jääneestä langasta lapasetkin pannan kaveriksi,
mutta ne sain vasta pääteltyä, ja kuvat ovat ottamatta.
Postailen niistä erikseen myöhemmin.

Vähän luulen, että edelleen olen enemmän pipoihminen,
mutta koitan nyt opetella pitämään tätäkin,
kunhan säät sallivat.

Tykkäätkö sinä käyttää pantoja?

Seuraavaksi taidan postailla teille joko tontuista tai palmikkosukista.
Palmikot ovatkin nyt puhutelleet, kun elämä on heitellyt eteeni 
vaihteeksi vähän kiemuraisempia reittejä.

Kerrottakoon, että hymykuvista huolimatta
ei elämä hymyile nyt ihan niin paljon kuin haluaisin.

Kun työt loppuivat ja ehdin viimein hengähtää,
iski sellainen henkinen ja fyysinen väsymys päälle,
että jään nyt uupumuksen ja jo pidempään jatkuneiden
ahdistusoireiden takia sairaslomalle.

Kuinka pitkäksi aikaa, en tiedä.
Joka tapauksessa minun syksyni alkaa nyt lepäämisellä,
enkä aloita uutta työurakkaa, vaikka tarjolla kyllä olisi.
Sen sijaan polttelen kynttilöitä, neulon ja keräilen itseäni.
Se tulee enemmän kuin tarpeeseen...
Mutta joo, pää on niin sumussa nyt,
että ei siitä aiheesta sen enempää tässä vaiheessa.

Toivottavasti sinä jaksat ja olet valmiina 
syksyn aherrukseen.
Tsemppiä ja iloa sun päiviin!
Muista olla armollinen itsellesi,
ja kysyä myös muilta, mitä heille oikeasti kuuluu.
<3