Pohjanmaa-sukat

Aakeeta laakeeta?
Näiden sukkien neulominen tuntui välillä
loputtomalta tasamaalta,
mutta lopputulos on vaivansa väärtti.

Tiina Kuun Pohjanmaa-sukista tuli 
mielestäni, sanalla sanoen, tyylikkäät.

Malli on aivan tuore, Tiina Kuun uusin,
ja ilokseni siitä on ollut yhteisneulonta 
nyt marraskuun ajan liittyen Nonnu Neulojan 
sukkalaatikkohaasteeseen.

Itse en ole haasteessa mukana,
mutta tähän yhteisneulontaan hyppäsin mukaan 
ihan hetken mielijohteesta.

Ohjeen saa nyt marraskuun ajan 
lunastettua ilmaiseksi *Ravelrysta* koodilla,
jonka voi kurkata 
*Nonnu Neulojan podcast-jaksosta 63.*

Vielä siis ehtii lunastaa ohjeen näppärästi,
mutta ei hintakaan suuren suuri ole,
mikäli sen haluaa myöhemmin ostaa.

Ohjetta kyllä suosittelen, 
se on taattua Tiina Kuu -laatua.

Sukat voi neuloa joko varresta varpaisiin tai 
varpaista varteen, ohjeessa on ohjeistukset molempiin.
Itse neuloin varresta varpaisiin.

Käytin yksivärisissä osuuksissa 2mm puikkoja,
ja kirjoneuleessa 2,5mm puikkoja.
Lankoina käytin Novitan Venlaa ja Filcolana Arwettaa.
Tummanharmaa ja varren vaalea ovat Venlaa väreissä 
Hiili (499) ja Hiekkaranta (606),
ja teräosan kuvioväri on 
Arwettaa värissä Sand Melange (971).

Aloitin koon M1 silmukoilla, mutta kavensin nilkassa 
koon S2 silmukkamäärään.
Sukista tuli kokoa 41-42.

Kaksi ja puoli viikkoa sain kulutettua aikaa näihin.

Huh! En tiedä, mikä siinä kesti niin kauan.

Toki tein välillä muutakin mutta silti.

Onneksi nyt pääsen vihdoin 

muidenkin joululahjaprojektien pariin,

joita olen onnistunut itselleni hankkimaan,

vaikka eihän mun mitään pitänyt...

No, teen joka tapauksessa vain sen mitä ehdin,

ja mikä loppupeleissä tuntuu mielekkäältä.

Ja ai mitä nämä ovat?

No öö, vyyhdit ovat alunperin keskiharmaata Nalle-lankaa.

Värjäsin ne sipulinkuorilla,

ja heitin lusikallisen ruokasoodaa sekaan.

Pöhkönä laitoin myöskin alunan vasta väriliemeen,

enkä esipurettanut lankoja.

Ei tullut yhtään sitä, mitä halusin,

mutta näköjään jotain kumminkin.

En ole vielä päättänyt, onko lanka likaisen keltaista,

vai sammalenvihreää.

Miltä sun silmiin näyttää?

Joo, ei siitä sen enempää.

Keskitytään mieluummin noihin sukkiin.

Niin ja oli mulla uutisiakin.

Mie sain kuin sainkin töitä ens syksyyn asti!

Se tarkoittaa sitä,

että näillä näkymin saan pappisvihkimyksen 

tuossa heti alkuvuodesta.

Jännittävää, mahtavaa, kutkuttavaa 

(ja vähän pelottavaakin) samaan aikaan.

Kovasti on vielä byrokratiaa, koulutuspäiviä,

työpäiviä ja kaikkea tässä välissä,

mutta nyt se tapahtuu yhtä kaikki.

:)

Joulukin menee töissä,

mutta se nyt vähän niin kuin kuuluu asiaan 

tässä ammatissa.

Mielenkiinnolla odotan, onpahan taas erilaista.

Ja enää on muuten alle viikko ekaan adventtiin!

Joko sulla on joulukalenteri valmiina?

Mulla on tänäkin vuonna teekalenteri,

sen kanssa on kiva fiilistellä aattoon asti.

Leppoisia marraskuun viimeisiä päiviä sulle!

<3

Pohjolan kutsu

Kaksi kuukautta ja kaksi päivää,

sen verran aikaa meni tämän paidan tekemiseen, 

ja pääteltäviä langanpäitä oli yhteensä 218kpl.

Ikinä en ole mitään näin suuritöistä neulonut,

mutta voin sanoa, että tämä oli kaiken 

vaivan arvoinen.

<3

Malli on Sisko Sälpäkiven suunnittelema 

Pohjolan kutsu.

Ohje on julkaistu Novitan 3/2019 Syksy -lehdessä,

ja se on saatavilla nyt myös 

*Novitaknitsin sivuilla* ilmaiseksi.

Tästä paidasta on myös meneillään yhteisneulonta,

jota me järjestämme yhdessä 

Käsityökuplassa-neulepodcastin Pauliinan kanssa. 

Osallistua voi Instagramissa ja 

Pipotusta-ryhmässä Ravelryssa.

Yhteisneulonta alkoi lokakuun ekana päivänä 

(sai kyllä aloittaa jo aiemmin) ja se päättyy 

tammikuun viimeisenä päivänä.

Vielä ehtii mukaan, jos haluaa!

Osallistuneiden kesken arvotaan useampi palkinto,

joita olemmekin jo podcast-jaksoissamme esitelleet.

Alkuperäinen paita on neulottu Novitan Venlasta 

ja Baby Merinosta,

mutta minun täytyi herkkähipiäisenä valita 

muuta lankaa.

Päädyin Filcolana Arwettaan,

joka on suht edullinen ja helposti saatavilla oleva 

merinovillalanka.

Neuloin koon xs, ja käytin 3mm puikkoja muuten,

paitsi hihansuiden resoreissa,

jotka neuloin 2,5mm puikoilla.

Painoa tälle paidalle tuli vain noin 330 grammaa.

Kuinka paljon kutakin väriä meni,

sen voi kurkata mun *projektisivulta Ravelrysta*.

(Aika vähän meni kaikkia! Vois hyvin neuloa 

vähemmälläkin värimäärällä.)

Tästä tuli ihana.

Lämmin ja pehmoinen.

Olen tyytyväinen.

<3

Toki, jos nyt tekisin tämän uudelleen,

niin tekisin vyötärölle vähän muotoiluja,

ja poolokauluksen tekisin ihan xs-koon mukaan,

kuten koko muukin paita on tehty.

Jostain syystä neuloin nimittäin kauluksen s-koon mukaan,

kun en halunnut siitä kovin kireää.

Mutta pikku vikoja!

Ei voi ihan kaikkea hoksata, kun ei ole niin 

kovin montaa paitaa eläessään neulonut.

Seuraavalla kerralla taas viisaammin.

Tästä tuli ihan minun näköinen,

ja värit sopivat marraskuun vetiseen 

ja sumuiseen maisemaan täydellisesti.

Kiitos muuten hovikuvaajalleni 

aka miehelleni kauniista kuvista jälleen kerran.

<3

Aa että. Onnellinen neuloja täällä.

Mie osasin!

Oon aika hyvä. Hih.

;)

Nyt sais se talvi tulla meillekin,

kun mullakin on villapaita.

Mites teillä, onko lunta,

vai sataako vettä?

Niin tai näin, mukavaa marraskuun loppua!

Kyllä tästä vielä selvitään.

:)

Projektipussi vanhoista kodintekstiileistä

Kun on "ylimääräiset"

kolme viikkoa aikaa tehdä mitä 

huvittaa ennen seuraavaa työrupeamaa,

voi käydä vaikka niin,

että meikäläinenkin kaivaa 

ompelukoneen esille.

Voi olla myös niin,

että yritän ommella projektipussin.

No, ei se onneksi pelkästään yritykseksi jäänyt,

vaikka monta tuntia sain kyllä tuhrattua tähän projektiin.

Puolet ajasta meni tosin siihen, 

että piti raivata tavaraa pois tieltä,

etsiä tarvikkeet kaappien syövereistä,

irrottaa jatkojohto toisesta huoneesta jne...

En tykkää yhtään siitä säätämisen määrästä,

mutta minkäs teet, ei muu auta,

jos meinaa jotain täällä ommella.

Siihen säätämisen määrään nähden onkin melko 

ihmeellistä, että sain jotakin todella aikaan.

Kyllähän se projektipussilta näyttää!

Päällikangas on vanhasta pienestä pöytäliinasta,

jolle ei ole enää käyttöä,

ja vuorikangas on muutama vuosi sitten ostamastani 

verhokapasta, joka ei ole kivasta kuosistaan 

huolimatta ole sopinut oikein mihinkään asuntoon.

Uusiokäyttöä siis.

Kuten ehkä ensimmäisen kuvan perusteella voi 

päätellä, käytin pöytäliinan ns. väärää puolta 

pussukan päällipuolena, koska oikean puolen 

haalistuneet kultaiset painetut lehtikuviot 

ovat jo aikansa eläneet.

Tämä ei siis ollut mikään vahinko,

vaikka ei sekään vaihtoehto minun ompelukokemuksellani

yhtään yllättävä olisi.

Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin ihan 

tarkkaan harkittu valinta.

Ai milläkö ohjeella ompelin?

No tuota, selailin netistä aika montaa ohjetta ja 

ohjevideota löytämättä mieleistä ja idioottivarmaa.

Siksi säädin useamman ohjeen ja oman pään mukaan,

kunhan ensin olin suunnilleen ymmärtänyt,

minkä muotoisia kappaleita tarvitsen,

ja missä järjestyksessä niitä ommellaan.

(Voin kertoa, että siihen ymmärtämiseen meni 

minun hahmotuskyvylläni tovi ja toinenkin.)

Jep, on siis sitäkin suurempi ihme, 

että sain mitään valmista aikaiseksi.

Eikä niiltä virheiltäkään vältytty.

Vetoketjujen päätyosioiden kanssa kävi hassusti,

kun en ymmärtänyt kunnolla, miten ne olisi pitänyt

asetella, kun sivusaumoja ommeltiin yhteen.

Toista puolta sain jälkikäteen vähän korjailtua,

mutta tämä puoli jäi nyt tällaiseksi.

No, ei tämä kauneusvirhe käytössä haittaa,

vaikka se vähän harmittamaan jäikin.

Ja katsokaa, kuinka siististi sain vetoketjun ommeltua! 

En meinaa uskoa tätä. Se on suorassa.

Jei. Jotain edistystä tässä ompelu-urallani edes.

Kunhan saan taas kerättyä tarpeeksi hermojani kasaan,

ompelen pari pussukkaa lisää.

Vetoketjuja on vielä pari kappaletta,

ja uusiokäyttöön joutavia kankaita riittää.

Tätä pöytäliinakangastakin jäi vielä,

mikä on hyvä, koska tykkään siitä tosi paljon.

Siinä on ihan mun värit - ja tällaisissa töissä pieni 

kullan kimalluskaan ei haittaa.

Tässä pussukassa saa nyt seuraavaksi majailla 

yksi huiviprojekti,

jonka aloitan sitten,

kun saan Pohjolan kutsun langat pääteltyä.

Yhdet sukatkin pitäisi neuloa loppuun.

Projekteja riittää.

Mitäs sinä kässäilet näin marraskuussa?

:)

Välityönä lisää kirjoneuletta

Nämä sukat ovat olleet valmiina 

jo useamman päivän

- paitsi että lankojen päättely uupui.

Tänään ryhdistäydyin sen suhteen,

ja samalla koitin räpsiä edes 

pari kelvollista kuvaa aurinkoisella 

parvekkeella.

Sukat ovat oikaistu versio 

Niina Laitisen Isänpäiväsukista vuosimallia 2019.

Kaipasin viime viikolla jotain helppoa 

neulottavaa, ja muistin, että näiden yhteisneulonta 

oli menossa Facebookin puolella Taimitarha- 

ja Niina Laitinen Designs -ryhmissä.

Mallin viimeinen ohjepätkä on itse asiassa 

julkaistu tänään.

Minä en kuitenkaan neulonut ohjeen mukaan kuin 

kantapäähän asti.

En myöskään neulonut sukkia miespuoliselle saajalle,

vaan tein ihan 38-koon sukat naisihmiselle.

Mallihan sopii kyllä ihan kelle vaan.

Resorin ja teräosat neuloin 3mm puikoilla,

ja kirjoneuleosuuden 3,5mm puikoilla.

Lankoina on kirkkaan valkoista ja kahta 

eri harmaata 7 veljestä.

Meinasin aluksi neuloa sukista puna-harmaa-valkoiset,

mutta en sitten halunnutkaan tehdä kovin jouluisia sukkia,

vaikka tiedän saajan punaisestakin tykkäävän.

Sen neulominen olisi nyt vain itsellä tökkinyt pahasti.

Mitähän muuta näistä pitäisi kertoa?

Ei kai sen enempää.

Täytyy ehkä neuloa saajalle vielä toisetkin sukat,

kun alkuperäinen ajatus oli neuloa jotkin tosi

värikkäät sukat...

Mitä sitten tapahtuikaan?

Marraskuu teki tepposet, ja valitsin lankalaatikosta 

sitten tällaiset synkeähköt värit.

:D

Noh, vähän vastapainoa muille kirjoneuleille,

kuten tälle Pohjolan kutsu -paidalle,

josta puuttuu enää toinen hiha,

ja jonka helmaresori pitää neuloa uusiksi.

Se jäi vähän liian löysäksi ja haluan siitä 

aavistuksen pidemmän.

Lankojen päättelystä sitten puhumattakaan,

ihan vaan muutama sata pätkää.

Notta onhan täällä neulottu niin maan... paljon,

vaikka ei se täällä blogin puolella ehkä 

ole näkynytkään.

Mutta hyvää kannattaa odottaa,

vai kuinka?

Tässä parin viikon sisään tämän olisi tarkoitus

valmistua, katsotaan, valmistuuko.

;)

Mukavaa marraskuun jatkoa!

<3