Mieluummin värejä

Kun kysyin väritoiveita villasukkiin,

oli ystäväni vastaus, että mieluummin 

värikästä kuin ihan luonnonvärejä.

Asia pihvi.

Kauaa ei värivalintoja tarvinnut pohtia.

Näistä väreistä tuli ihan sukkien saaja mieleen.

Lankoina on Novitan Venlaa.

Petroolinsininen on kuin onkin väriä petrooli (182)

ja kirjava lanka on 

Venlan Naturea värissä joutsen (812).

Näistä tuli minun mielestäni hauskat sukat,

ja huojennukseni oli suuri,

kun ne olivat myös saajalleen sopivat 

ja mieleiset.

Samaan osoitteeseen menivät ne 

Helsinkiä pakoon -sukatkin.

:)

Näitä oli kiva tehdä,

neuloessa tuli hyvälle tuulelle.

Neuloin 2mm pyöröpuikoilla,

ja varret on aloitettu 66:lla silmukalla,

mutta kavensin 25 raitakerroksen jälkeen 64:n silmukkaan.

Tämä siksi, että huomasin 64s riittävän,

enkä halunnut liian leveitä sukkia.

Minun käsialallani kun ei ole taipumusta olla 

mitenkään ihan erityisen tiukkaa.

Varrensuun joustin on neulottu 

1 oikein takareunasta, 1 nurin.

Kärjissä on leveä nauhakavennus,

ja tällä kertaa myös silmukoin kärjet kiinni.

Koko sukissa on noin 41-42.

Hih. Kiva perussukkaprokkis tähän väliin.

Nyt voin alkaa suunnitella vihjeitä 

seuraaviin Tajunnanvirtasukkiin.

Mukavaa viikkoa sulle!

<3

Napit puuttuu

Mukavaa alkanutta viikonloppua!

Mitäpä teille kuuluu?

Minulla on huomenna vapaapäivä,
ja sunnuntaina työpäivä -
tosin vain messu ja kirkkokahvit, mutta kumminkin.

Jep. Fanfaareja. Olen saanut töitä!
Sain reilun kuukauden (seurakuntapastorin) sijaisuuden,

jota hoidan ihan maisterin ominaisuudessa.

Saa tuulettaa. 

Pieni pätkä, mutta hyvä sellainen just tähän hetkeen,

vaikka se ei pappisvihkimykseen vielä riitäkään.

(Vihkimykseen tarvitaan väh. 6kk virkamääräys.)

:)

Samaisesta syystä on täällä blogissa ollut hiljaiseloa,

mutta ei suinkaan siksi, ettenkö olisi neulonut!

Lähinnä se on tämä ajatustyöläisen arki,

joka ei sitten houkuta vapaa-ajalla niin 

koneen ääreen kirjoittelemaan.

Mutta tässä sitä nyt ois, jotain valmista,

ainakin melkein.

Eräs ystävämme sai heinäkuussa pienen tyttövauvan,

joten minä pääsin neulomaan jotain pientä 

ja ihanaa...

Itse asiassa tarina menee niin,

että minut olisi haluttu kastepapiksi,

mutta valitettavasti se ei ilman sitä vihkimystä onnistu.

Harmi! Se on aina kunnia-asia, jos joku toivoo 

ja pyytää vartavasten.

Mutta neuloa sentään voin.

<3

Siispä neuloin Tiina Kuun Kesäyössä-sukkien 

(Tuhansien villasukkien maa -kirjasta)

kirjoneulemallia lainaten 

pienet suloiset sukat 

Venla- ja Roosa nauha -langoista.

Taisin neuloa 2,5mm puikoilla.

Niiden kaveriksi neuloin myös pienen 

neuletakin.

Siitä tosin puuttuvat napit vielä!

Ohje on Ravelryn ilmaisohje,

Jennifel Hoelin *Garter Yoke Baby Cardi*.

Koko on 6-12kk:n ikäiselle.

Vähän jännä kokohaarukka, mutta pääasia on,

että tämä on nyt vielä isohko.

Meneepähän sitten vuodenvaihteessa,

silloinhan niitä kunnon pakkasiakin usein on.

Neuloin villatakin Nalle Pelto -langasta,

3mm pyöröpuikoilla.

Malli on saumaton, ja se neulotaan ylhäältä alas.

Lankaa meni noin yhden kerän verran,

nöttönen jäi jäljelle.

Värivalinta ei ole ehkä paras mahdollinen tähän malliin,

mutta en ollut varma langan menekistä.

Tämä oli ainoa kotona oleva sopiva lanka,

jota minulla oli kahden kerän verran.

Halusin pelata varman päälle.

Ei tämä nyt onneksi ihan toivotonkaan väri ole, 

vihreitä sävyjä ja luonnonvalkoista.

Tähän vielä puiset tai vihreät napit, ja hyvä tulee.

Ainaoikein-pinnatkin erottuvat ihan hyvin.

Voisin tietysti neuloa nyt toisenvärisenkin version,

kun tiedän, että yksi kerä riittää. 

Ainaoikein-osuudet voisivat olla hauskat myös kaksivärisinä.

Kun nyt saisin ne napit hankittua tähän ensimmäiseenkin!

Noo, katsotaan, mitä kivaa vielä keksin.

Ehkä Pelto-langasta neulotut sukat tai tumput voisivat 

olla kivat, sitten ois kaikki samaa sarjaa.

Sitä ennen taidan kuitenkin neuloa lisää miestensukkia.

Nyt on värikkäät yksilöt puikoilla Novitan Venlasta 

ja Venla Naturesta.

Jälkimmäisestä langasta en innostunut yhtään silloin,

kun se tuli aikanaan kauppoihin,

mutta nyt kun näin kaksi viimeistä kerää tätä väriä 

ale-hyllyssä, niin en voinut jättää niitä kauppaan.

Tuttuun ja turvalliseen tapaan innostun kaikesta 

aina jälkijunassa.

Vuoden harkinta-aika on aina paikallaan,

vai miten se nyt oli.

Joka tapauksessa, näiden neulomisesta tulee 

hyvälle tuulelle!

Taidanpa siis lähteä perjantai-illan kunniaksi 

ja sadepäivän iloksi saunaan,

ja sen jälkeen jatkaa näiden neulomista.

Siinä sitä onkin vähän tekemistä,

kun 2mm pyöröillä (joissa on ihan susi kaapeli) 

neuloo 42:n jalkaan sukkaa...

No, lopputulos on sen arvoinen.

Ihanaa perjantai-iltaa ja iloa 

sun viikonloppuun!

<3

Ps. Uutta podcast-jaksoakin ois 

tarkoitus viikonlopun aikana kuvailla.

;)

Helsinkiä pakoon

Kun nyt vauhtiin pääsin,

niin neuloin saman tien toisetkin sukat 

Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa 

-kirjasta.

Tämän mallin nimi on Helsinkiä pakoon.

Neuloin nämä sukat koon M silmukkamäärillä,

ja sillä ajatuksella, että nämä tulevat 

miespuoliselle ihmiselle.

Kapeaan miehen 41-42-jalkaan nämä menevätkin 

todennäköisesti oikein hyvin.

Kirjoneuletta koitin neuloa löysähkösti,

ja tuo pintaneulos joustaa,

joten koko ei ole mitenkään kiveen hakattu,

venyvät tarvittaessa.

Lankoina Novitan Venlaa väreissä Sammal ja Hiekkaranta,

ja harmaa on jotakin Roosa nauha -lankaa.

Puikot 2mm ja 2,5mm.

Tuon Sammal-langan kanssa jännitin loppuun asti,

riittääkö se, kun sitä oli vain jämiä jäljellä,

mutta lopputulema oli se,

että sitä jäi vielä 11g.

Ihan loppumaton lanka.

Siitä on tehty jo vaikka ja mitä,

kun joskus tuli hamstrattua useampi kerä.

Nyt olen sentään voiton puolella 

näiden sukkien jälkeen!

:D

Tämäkin oli ihana malli neuloa.

Siinä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän.

Toivottavasti saajakin tykkää.

Alan olla sen verran koukussa tuon kirjan 

malleihin, että seuraavaa jo mietin...

Tässä välissä täytyy kuitenkin neuloa 

jotain pientä ja suloista yhdelle pikku prinsessalle,

joka syntyi tuossa heinäkuun puolella.

Ja uusia Tajunnanvirtasukkiakin pitäisi suunnitella.

Työrintamallakin on jotain mitä odottaa,

katsotaan nyt vain, onko jotain pidempiaikaista,

vaiko ihan vain pikkupätkä.

Mutta jotain on aina jotain!

:)

Elämme jännittäviä aikoja.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja iloa 

sun alkavaan viikkoon!
Kiva kun kävit.

<3

Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3

Sumuisena aamuna

Minä kuuluin niihin onnettomiin,

jotka eivät päässeet neulefestareille 

tänäkään kesänä.

Siksi päätin hankkia 

itselleni lohdutuspalkinnon.

Koska oli näin hyvä syy, niin minä hankin
Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan.

Onneksi minulla oli valmistujaislahjaksi saatu 

kirjakaupan lahjakortti vielä käyttämättä!

Money well spent.

Kirja on just niin hyvä kuin oletinkin.

Ensimmäisenä siitä pääsi puikoille tämä

Sumuisena aamuna -niminen malli.

Se oli saman tien lempparini kaikista malleista.

Jokin tässä mallissa kolahti,
ja toisten mallisukkien väritys 

(kahta harmaata ja oranssia)

puhutteli tietenkin meikäläisen värisilmää.

No, näistä ei tullut sen värisiä.

En lähtenyt ostamaan uusia lankoja,

vaan käytin niitä, joita oli jo jemmassa.

Kyseistä kirjaa selailleet huomaavat heti,

että olen tehnyt värien kanssa vähän kikkailuja muutenkin.

Alkuperäisessä mallissa on sama pohjaväri alusta loppuun.

Minulla ei sattunut olemaan käytettävissä 

sellaisia värejä, jotka olisivat erottuneet yhdestä 

ja samasta pohjaväristä.

Esim. tuo vihreä ei olisi erottunut 

tarpeeksi pinkistä pohjasta.

Siksi piti vähän soveltaa.

Se ei haittaa, koska tykkään tästä raikkaudesta,

ja köynnöksetkin pääsevät näin esiin.

Neuloin mallin koossa S ja ohjeenmukaisilla puikoilla.

Kirjoneuleosuuksissa oli 2,5mm puikot, ja resori,

kantapää ja kärjet on neulottu 2mm puikoilla.

Sukkien kooksi tuli 36.

Omaan jalkaani nämä istuvat kuin nenä päähän,

mutta jos yhtään isommat sukat tarvitsisin,

neuloisin nämä sukat 

isommassa koossa tai vähän isommilla puikoilla.

Istuvuudestaan huolimatta nämäkin sukat 

pääsevät lahjalaatikon täytteeksi.

Alkuperäinen ajatus oli kyllä neuloa nämä sukat itselle,

mutta kotoa ei löytynyt oranssille pohjavärille 

sopivia kavereita.

Valkoinen toki kävisi, ja sitä olisi vielä,

mutta itse vierastan valkoista vaatteissa ylipäänsä,

ja erityisesti villasukissa.

Halusin kuitenkin päästä kokeilemaan tätä mallia,

koska se puhutteli niin paljon,

joten kompromissina tein sitten sukat langoilla,

joita oli kotona jo valmiiksi.

Lankoinahan näissä on siis Roosa nauha -lankaa

(pinkki ja valkoinen) ja Novitan Venlaa (vihreä).

Uskon, että joku tulee näistä sukista melkoisen 

onnelliseksi juuri tämänvärisinä.

Sukista tuli tällä värimaailmalla ihan eri henkiset 

kuin kirjan mallikuvissa,

mutta tosi kauniit joka tapauksessa.

Tykkään hirmuisesti siitä,

kuinka näissä sukissa on ajateltu moni asia 

ja yksityiskohta loppuun asti,

kuten tuo kiilakavennusten sijoittelu sukan pohjaan

 ja kerroksen vaihtumiskohdan häivyttäminen.

Näiden neulominen oli yhtä juhlaa.

Sitä odotan kirjan muiltakin malleilta,

onhan sentään suunnittelijana Tiina Kuu.

Hatunnosto ja kiitos siihen suuntaan.

<3

Unohdinkohan sanoa näistä jotain?

Mulla oli paljon ajatuksia,

mutta ehkä ne tiivistyivät jo sanottuun,

ja kuvat puhuvat puolestaan.

Oletko sinä neulonut jo jonkin 

Tuhansien villasukkien maa -kirjan malleista?

Tai onko aikomus neuloa?

Mie tässä jo pohdin,

minkä mallin seuraavaksi neuloisin.

Pari muutakin ajatusta toki ois.

Katsotaan, mikä prokkis houkuttelee eniten.

;)

Ihanaa viikonloppua ja 

lempeää alkanutta elokuuta teille kaikille!

<3

Ps. *Runoblogin* puolellakin on ollut 

tänä kesänä elämää.

Sinnekin olette tervetulleita vierailemaan,

en vain muista siitä yleensä mainita.