sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Levolliset raidat


Paidan neulomisen jälkeen teki 
mieli neuloa taas sukkia.
Vaan millaisia?

Selasin monta sukkakirjaa ja -lehteä lävitse
etsiessäni inspiraatiota,
mutta lopulta tuumasin, että mikään ohjeesta 
seurattava malli ei houkutellut yhtään.

Siispä valitsin vain ohuiden lankojen laatikosta 
senhetkistä mielentilaa vastaavat värit,
ja aloin neuloa raitoja varpaista varteen.




Langoiksi valikoituivat Novitan Venla-kerät 
väreissä Sammal ja Hiekkaranta.

Sen verran sentään haastoin itseäni,
että palauttelin mieleen,
miten tehdään *Judy's magic cast-on*,
eli eräs tietynlainen kärkialoitus.
Olen sitä joskus aiemmin kokeillut,
mutta en ole muistaakseni tehnyt sitä koskaan 
sukkiin ihan varta vasten.

Nytpä tein!
Sillä saa tosi siistin kärkialoituksen.





Lisäksi neuloin sukkiin kantapään,
jonka opin Sukka-Finlandian aikana.

minikiiloilla varustettu tiimalasikantapää,
joka istuu ainakin meikäläisen jalkaan ihan 
loistavasti,
toisin kuin tavallinen tiimalasikantapää.

Minikiilat tekevät sukkaan just sopivasti tilaa,
ja ne ovat siistin näköiset,
eivätkä häiritse silmää.

Neljän kerroksen raidoilla kantapää asettui 
myös tosi nätisti.

Neuloin sukat 2,5mm sukkapuikoilla, 
ja sukkien koko on 38,
joten näistä tuli itselle liian isot.
En osannut arvioida kiilan aloituskohtaa
ihan oikein, mutta se ei haittaa;
nämä olivat hyvät harjoitussukat,
ja lahjalaatikossa on aina tilaa.




Näiden neulominen oli aika mukavaa,
rentouttavaa.

Väritkin puhuttelivat,
kun ne olivat suoraan maisemasta,
joka näkyi ikkunan takaa;
pilvinen, sateinen päivä ja puissa lehdet,
hieman hämärää, mutta raikasta ja viileää.





Olenkin nauttinut sadepäivistä nyt täysin rinnoin.
Luonto on kaivannut vettä,
ja viime kesän jäljiltä on ollut ikävä sateen ääntä 
ja tuoksua.

Tiedän, että joitakin sateen kohina ja ropina 
häiritsee vaikka nukkuessa,
mutta minusta siihen on päinvastoin ihana nukahtaa.

Sateen äänestä tulee mieleen lapsuudenkodin aittarakennus,
jossa pääsi kesällä nukkumaan,
ja sade ropisi peltikattoon.
:)




Toivoisin itse asiassa 
sadetta ja leppoista neulottavaa lisää, kiitos.
:D

Omassa mielessä myllertää nyt niin paljon 
asioita aiheista "mikä musta tulee isona" ja 
"mitähän tällä elämälläni tekisin" sekä 
"mitä minä oikeasti haluan tehdä",
että levolliset sadepäivät ja neulontahetket 
ennen kesätöiden (jotka myös vähän mietityttävät,
vaikka onkin tuttua hommaa) alkua.

Hieman on rauhaton ja alakuloinen kausi taas menossa.
Se kuuluu tosin ihan luonteenlaatuun,
ei ole mitään vakavaa, mutta vie aika ajoin energiaa 
vähän turhan paljon.

No, jämänöttösiä tuossa eilen pyörittelin 
pieniksi keriksi siihen malliin,
että ehkäpä raitasukkia syntyy lisää.

Onko teilläpäin satanut?
Entä mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?

Mukavaa äitienpäivän iltaa ja 
iloa ja levollisuutta ensi viikkoon!
<3