Sukkia ja kevätaurinkoa

Kuten varmaan huomasitte jo,

niin mie osallistuin taas 

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkien

yhteisneulontaan.

Mitä sitä perinteitä muuttamaan?

Kaikki edellisetkin Ystikset on tullut tehtyä.

Sitä paitsi Sukka-Finlandian etappien välissä

on ollut kiva neuloa jotain ihan omaan tahtiin.

(Seuraava etappi alkaa muuten lauantaina.)

Neuloin nämäkin Ystikset Novitan Nallesta, 

kolmosen puikoilla ns. normaalikoon mukaan, 

jolloin sain sukkien kooksi n. 38.

Minulla oli sukkia aloittaessani vakaa aikomus 

neuloa nämä ihan itselleni, mutta toisin kävi.

Syy on se, että kruunut ja viinilasit 

eivät oikein oo min juttu!

En ole kovin prinsessamainen saati draama queen tms.,

ja jos se jollekulle on vielä uutinen, 

niin minähän en käytä alkoholia ollenkaan.

Poikkeuksena ehtoollisviini, 

mutta se on ihan oma lukunsa.

:D

Toisin sanoen, vaikka sukkamalli mielestäni hieno onkin,

niin en kokenut sitä oikein omakseni.

No, se nyt ei onneksi haittaa yhtikäs mitään.

Sukat ovat joka tapauksessa kauniit,

 ja joku onnellinen saa

jouluna avata mieluisan pehmeän paketin.

;)

Mie ehdin tehdä itselleni pitkät sukat 

myöhemminkin.

Ja mukavaahan näiden neulominen oli.

Ei tarvinnut hirveästi ajatella,

kuvio kerrallaan eteenpäin,

kuten ennenkin.

Sitten vielä muutama asia,

jotka piti muistaa kertoa.

Mainitsin viime postauksessa,

että opettelin looppaamaan, ja heti sen opittuani

neuloin ne edellisen kisaetapin sukat 

kyseisellä tekniikalla.

No, en silloin vielä kertonut, että millä harjoittelin,

mutta tässäpä tämä harjoitusprokkis nyt on.

Aloitin ihan perussukat harmaasta Duo-langasta.

Yhden sukan ehdin tehdä, ennen kuin kisaetappi alkoi,

joten nämä sukat odottelevat vielä valmistumistaan.

Vähän jännitän, kuinka lanka riittää loppuun asti.

Jos ei riitä, niin purkaan vähän ja teen raitoja

sukkien teräosiin...

Ja nyt muistan esitellä 

tämän äitini itselleen tekemä ponchon,

josta lupasin näyttää kuvan jo aikaa sitten:

Eiks oo ihana! Tämä on virkattu Nalle-langoista,

ohje on muistaakseni

jostain Novitan uudehkosta lehdestä.

Kyllä kelpaa pakkaskeleillä kietoutua tällaiseen.

Ja huomatkaa sukat - annoin äidille joululahjaksi

ne loppukesästä neulomani *Ihan hiljaa-sukat*,

enkä silloin ajatellut ponchon värimaailmaa yhtään,

mutta äiti oli heti paketin avattuaan miettinyt,

että oliko väri valittu ihan tarkoituksella

yhteensopivaksi.

:D

Mitäs muuta oli vielä?

Ainakin se, että kevät on tullut parvekkeelle.

Join siellä vuoden ekat partsikaffet!

Ai että. Linnut sirkutti, räystäistä tippui vettä ja

aurinko lämmitti ihanasti. Kelpaa!

Ja muitakin iloisia uutisia on;

mieheni sai aivan yllättäen useamman 

kuukauden pätkän töitä omalta alalta ja

ihan tästä läheltä.

 Vähän valoisammalta näyttää

tämä lähitulevaisuus nyt kuin vielä reilu

viikko sitten.

Miulle teki myös hyvää, 

kun olin viime viikonlopun varkkaleirillä.

Sain ajatukset tehokkaasti aivan muualle, 

kun ympärillä pyöri pari päivää

 kolmisenkymmentä 7-9-vuotiasta.

Ens viikolla sama rumba jatkuu, lisää leirejä,

kun täällä alkaa hiihtolomaviikko...

Notta semmosta kaikkea, 

ja varmaan vieläkin unohtui jokin juttu.

Mitäs sulle kuuluu?

Ootko sie päässy nauttimaan 

kevättalven auringosta?

Mukavaa loppuviikkoa!

:)

Harmoniaa 4. etapilla

Sukka-Finlandian neljäs etappi alkoi viime sunnuntaina,

ja sieltä paljastui tällä kertaa

Pirjo Iivosen suunnittelema Harmonia-niminen

sukkamalli.

Se oli todella nimensä mukainen:

klassisen kaunista ja helppoa pitsikuviota, 

ja pienenä mausteena vähän

erikoisempi nurjilla silmukoilla luotu kantapään kiila.

Minun ensireaktioni malliin oli kuitenkin,

 että "ihan kiva".

Ei sytyttänyt siinä hetkessä, ei niin millään.

Kyse ei ollut siitä, etteikö malli olisi minustakin nätti,

vaan siitä, ettei se vain puhutellut minua,

etenkään nyt, kun vasta toissa etapilla neulottiin 

suht perinteiset pitsipalmikkosukat.

Tässä mallissa ei oikein ollut "sitä jotain".

Sitä paitsi tajusin heti ohjeen luettuani,

että malli on niin helppo, 

että ensimmäiset neuloisivat sen alta aikayksikön.

En ollut väärässä; ensimmäinen pari valmistui

vähän alle kahdeksaan tuntiin.

Tällä kertaa oli siis monestakin syystä

 itselläni motivaatio hieman hukassa,

mutta kyllä mie silti nämäkin sukat urheasti neuloin.

Ja hei, pisteet mulle siitä, 

että opettelin lauantaina looppaamaan, 

eli neulomaan sukkia pyöröpuikoilla.

Taidolle tuli heti käyttöä, koska 2mm pyöröpuikot

sattuivat olemaan ainoat sopivan kokoiset puikot,

joita saatoin edes harkita tällä etapilla.

Pienimmät sukkapuikot, jotka omistan, ovat 2,5mm.

Kokemukseni on se, että mun kannattaa neuloa kaikki

pitsimallit suosituksia pienemmillä puikoilla,

ja suositus tässä mallissa oli 2,25mm...

Puikkovalinta olikin ihan hyvä, 

sain minimivaatimuksilla 36-37 koon sukat.

Neuloin Novitan Venlasta värissä hiekkaranta,

ja voin kertoa, että ei muuten oo yhtään mun väri.

Väri sopi kuitenkin malliin kivasti.

Koska en saanut kunnon kisafiilista päälle,

niin neulomistahtini oli tällä kertaa hieman tahmea.

Tein välillä kaikkea muuta ja neuloin

aina jonkin pätkän kerrallaan.

Valmista tuli niinkin,

ja sijoitukseni oli tasan 50.

Edellisellä etapilla olin 29.

Laskusuhdanteista on ollut tämä 'suorittaminen',

mutta ei se mitään.

Tulipa tehtyä nämäkin sukat!

Seuraavan etapin sukat haluan kyllä tehdä

pirtsakammissa väreissä - tai värissä,
kumpi lankavaihtoehto sieltä nyt tuleekaan.

Seuraavaan etappiin on kuitenkin onneksi aikaa,

se alkaa vasta 23. päivä.

Ajoitus on hyvä, koska olen sitä ennen ja sen 

jälkeen muutamalla varkkaleirillä keikkahommissa.

Jos etappi olisi sattunut päällekäin niiden kanssa,

niin se olisi ollut voivoi.

:D

Jees.

Ja pöh, jotenkin ei nyt juttu luista yhtään.

On ollut vähän vaikea viikko.

Tämä työttömyys (tukihelvetteineen)

on henkisesti yllättävän raskasta pidemmän päälle, 

ja sitten on liikaa aikaa ajatella.

Noh, kyllä tämä tästä taas, vähän keikkahommia kehiin.

Palailen taas kun ehdin ja jaksan.

Mukavaa helmikuun loppua ja ihanaa 

ystävänpäivää kaikille blogiystäville!

<3

Vuodenaika-haasteen talvikooste ja päätös

Tammikuu on taputeltu, helmikuussa mennään, ja hiphei,
samalla on saatu *Vuodenaika-haaste* päätökseen!

Viimeisimpänä on kuitenkin toteutettu talviaiheisia töitä,

joten tässä vielä kooste niistä:

1. Craft Candidate
Vuodenaika-haaste: Talvi: Alpaca-villatakki

2. MaarItse

Vuodenaikahaaste: talvihuppari tikkineuloksesta

3. Marikan koruilut

Vuodenaikahaaste: talvi

4. Mummo ja koira
Vuodenaikahaaste - talvi

5. sunnuntaijuttuja 
vuodenaikahaaste: 
talvi - peitto viktoriaanisista ristikkoruuduista

6. Sydämellistä
Vuodenaikahaaste: Talvi
Vuodenaikahaaste: Kevät

7. Taivahan talikynttilät
Vuodenaikahaaste, talvi

Tavaroiden taikamaailma
Vuodenaika-haaste: Talvi

8. Variksen villat
Vuodenaikahaaste: talvi

9. Zakuska-pöytä
Keväällä 
Tämän olin epähuomiossa unohtanut linkittää
koosteeseen viime vuonna, anteeksi!

Aikaisemmat koostepostaukset voi käydä
kurkkaamassa näistä linkeistä:

KEVÄT - KESÄ - SYKSY

Kohta se kevätkin taas saapuu...

...ja kesäkin taas ajallaan.

Ihanaa, että niin moni lähti haasteeseen mukaan!
On ollut tosi kiva seurata erilaisia toteutuksia
viimeisen vuoden aikana.
KIITOS ihan jokaiselle mukana olleelle!
<3

Haluaisin teidät kaikki palkita jotenkin,
mutta minua on vain yksi,
joten nyt on tyydyttävä yhteen pieneen palkintoon,
jonka arvon kaikkien haasteen suorittaneiden kesken.
Se tarkoittaa siis kaikkia tähän 
talvikoosteeseen ehtineitä, 
joilla on kaikki neljä työtä tehtynä.

Uusi syksykin koittaa...

...ja talvi tulee.

Ja mitäpä arvon?

Mietin pitkään, 
mikä sopisi monenlaiselle kässäilijälle
sekä liittyisi jotenkin haasteen teemaan.
Lopulta keksin, että jokainen kässäilijä varmasti
joskus tekee muistiinpanoja,
oli käsityö minkä tyyppistä tahansa.

Siispä valitsin arvottavaksi 
tällaisen koivuaiheisen muistikirjan, 
joka jo hieman enteilee tulevaa kevättä ja kesää
vihreine lehtineen.

Ja muistikirjan saajahan on 
random number generatorin mukaan nro 6,
eli Sydämellistä-blogin Hensku!
Onnittelut! Laitappa miulle yhteystietoja
tulemaan jotakin kautta,
yhteydenottolomake tai insta tms.,
niin saan palkintoa postiin.
:)

Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille
ja myös kaikille haastetta muuten vaan seuranneille.
Oli mukavaa, kun ei yksin tarvinnut haastetta suorittaa!

Mihinkäs haasteisiin te aiotte osallistua tänä vuonna?
Itse pidän välivuoden haasteista,
mutta kaikkea muuta olen näköjään haalinut,
Sukka-Finlandiaa ja omaa yhteisneulontaa...
ja mitä nyt vielä keksinkään!
;)

Sukka-Finlandian 3. etappi

Sukka-Finlandian kolmas etappi 

alkoi perjantai-iltana,

ja yllätys oli suuri,

kun uusi ohje olikin miestensukkiin!

Itse ainakin hämmästyin,

kun en ollut tietoinen, että tällä kertaa 

myös miestensukat saattavat olla vaihtoehtona.

No, en itse tästä ylläristä kuitenkaan harmistunut,

miestensukat olisivat mukavaa vaihtelua,

mutta värivalinnat jouduin miettimään uusiksi.

Onneksi etapilla käytettiin ns. keskipaksua sukkalankaa,

eli Nalle-langan vahvuista tai hieman paksumpaa;

niitä sattui löytymään omista varastoista

"miesten väreissäkin".

Fingering-vahvuisia ei olisi ollut.

Uusi sukkamalli oli 

Anna Mäkilän suunnittelema *Impromptu*.

Sukat neulottiin varpaista varteen,

ja ideana niissä oli se, että kuutta erilaista

pintaneuleosuutta vuoroteltiin oman maun mukaan.

Pintaneuleosuudet neulottiin kuvioväreillä,

joita piti olla vähintään kaksi,

ja väliin neulottiin aina pari kerrosta pohjavärillä.

Pintaneuleosuuksien korkeutta sai itse säätää,

kunhan kuvioväreillä neulottujen kerrosten 

minimimäärä täyttyi.

Kantapää oli bumerang-kantapää,

eli toisin sanoen ihan perinteinen tiimalasikantapää

muutamalla ylimääräisellä oikein neulotulla kerroksella.

Malli oli siis muokattavissa omien mieltymysten mukaan.

Mie olin kuitenkin nyt mielikuvitukseton,

 ja neuloin tasan ohjeen mallisukkien mukaan,

vaikka siinä tulikin vähän lisäkerroksia

minimivaatimuksiin nähden.

En halunnut alkaa laskemaan kerroksia uudestaan!

Täytyy tunnustaa, että aluksi en suuremmin ihastunut 

malliin, kun näin sukkien malliversiot,

mutta mitä pidemmälle sukkia itse neuloi ja sitä mukaa,

kun näin muiden versioita sukista eri väreissä,

aloin lämmetä tälle sukkamallille.

Tässä mallissa pääsee leikkimään väreillä,

sen puolesta voin suositella mallia etenkin jämälankojen hyödyntämiseen.

Yksi asia näissä sukissa oli kuitenkin ongelmallinen,

nimittäin koko.

Etapilla vaadittiin vähintään M-koossa tehdyt sukat,

mikäli mieli pistesijoituksille.

No, minun tapauksessani tämä tarkoitti sitä,

että 2,5mm puikoilla ja 64 silmukalla näistä sukista

tuli kokoa 45-46,

vaikka M-koko tarkoitti oikealla neuletiheydellä

kokoa 42-43.

Tästä syystä, kuten huomaatte, löytyi 

sopiva sukkamalli ihan kotoa...

;)

No, vaikka tämä 'pieleen mennyt' koko ensin vähän

harmitti, niin nyt olen jo ihan tyytyväinen sukkiin.

Sukista tuli kauniit, ja tämänkokoisille sukille 

löytyy saajavaihtoehtoja lähipiiristä useampikin

- ellei mies ota näitä käyttöön.

Ainakin hän totesi, että on onnistuneen näköiset,

hienot sukat, vaikka hän lankoja valitessani

näyttikin hyvin epäileväiseltä tuon 

vauvanvaaleansinisen suhteen.

"Kunhan tosta ei tuu hallitseva väri."

:D

Ei tullut, ei huolta, farkkusininen ja harmaa

hillitsevät mukavasti sekä vaaleansinistä että

tuota kirkkaan turkoosia. Hih.

Seuraava etappi alkaakin sitten

 jo viikon päästä sunnuntaina.

Siihen asti on ehkä vähän pakko lepuutella käsiä.

Voi myös olla, että seuraavien sukkien kanssa otan

pakostikin iisimmin, kun on vähän menoja just etapin

alkupäivinä. Mutta katsotaan, eihän sitä tiedä.

Nyt toivon sulle mukavaa sunnuntai-iltaa

ja iloa alkavaan viikkoon!

:)