tiistai 4. joulukuuta 2018

4. luukku: Mokia joulupöydässä


Neljännessä luukussa pohditaan sitä,
että joulu tulee, vaikka kaikki ei olisi täydellistä!
Tai ehkä juuri siksi.




Onhan se kaunista,
kun katetaan joulupöytää oikein ajatuksella.
Itse tehtyjen laatikoiden ja kinkun 
- tai mitä nyt syödäänkään -
tuoksu on huumaava,
ja esillepano on kuin oma alkuruokalajinsa.

On pöytäliinat ja kynttilät,
ehkä pöytähopeat kaivettu esiin ja kiillotettu,
servetit taiteltu ja jälkiruokajäädykekin 
koristeltu viimeisen päälle.

Olen itse tullut sellaiseen joulupöytään monesti.

Mutta entäs sitten ne kerrat,
kun kaikki ei onnistukaan?
Entäs ne pieleen menneet luomukset?




Kaikki ei nimittäin aina onnistu.
Sen todistin taas itsekin, kun uskaltauduin 
kokeilemaan jo marraskuun puolella 
elämäni ensimmäistä kertaa taatelikakun leipomista,
ja gluteenittomana.

Sitä luulisi, että taatelikakku on helppoudessaan
varmaakin varmempi tapaus mutta ehei.

En malttanut odottaa sen jäähtyvän kunnolla,
ja siitä, ja kenties jostain muusta syystä,
kakku halkesi hienosti kolmesta kohdasta,
kun kumosin vuoan kakkulautaselle.




Voi itku. Ensin harmitti hirveästi:
eihän tätä voi joulukalenterissa esitellä,
eikä tämän jälkeen hetkeen huvita leipoa taas mitään!

Mutta siihen rakas mieheni tuumasi,
että miten niin et voi esitellä just tätä kakkua,
ihan varmana siellä lukijoissa on joku muukin,
jolla ei aina onnistu ja on menny leipomiset pieleen.

On se viisas.
<3

Sitä paitsi, maku ratkaisee, 
ja tämä kakku oli herkullista.
Kiehautin taatelimössön kahvissa,
ah mikä tuoksu jo uunissa!
(Ohjeita on googlessa pilvin pimein.)




Ja jos tämä kakku nyt sattuisi olemaan
miun varta vasten tekemä joululeivonnainen,
niin se saisi kelvata joulun kahvipöytäänkin.
Tomusokeria päälle (se korjaa kaiken,
eiks se niin ollu?) taikka suklaakuorrute,
vähän nonparelleja...

Pienet ja isommatkin epätäydellisyydet luovat
rentoa tunnelmaa,
ja hyviä tai ainakin mieleenpainuvia muistoja
 - kukapa ei tietäisi,
miltä palanut puuro tai piparit maistuvat.
Moka voi olla lahja, tässäkin.
Enemmän naurua ja vähemmän pönötystä,
se sopii miulle.

Hih. Ois kiva kuulla 
teidän mieleenpainuvimmat mokat joululeivonnassa
tai ruoanlaitossa!
Onko joskus jokin ruokalaji jäänyt 
laittamatta pöytään ja miksi?
;)