Toukokuun ainoat

Toukokuun käsityöt ovat jääneet ihan minimiin.

Olkapää on kärsinyt pahasta jumista,

ja joku tulehdus siellä lienee ollut.

Sitä parantelen edelleen, 

ja neulomista välttelen parhaani mukaan.

Eräänä tylsänä hetkenä en kuitenkaan

 millään malttanut olla tarttumatta sukankutimiin, 

jotka vihjailivat keskeneräisyyttä olkkarin pöydällä.

(Ois pitäny piilottaa; 

poissa näkyvistä, poissa mielestä.)

Näistä lastensukista puuttui enää kolme 

viimeistä punaista raitaa ja kärjet,

joten uskalsin nämä tehdä loppuun.

Eivätpähän enää kummittele näkösällä,

eikä oo hyviä tekosyitä neuloa hetkeen mitään!

Lankoina käytin Novitan Nallea.

Kirjava violetti ja pinkkisävyinen ovat Taikaa,

ja yksivärinen pinkki tavallista Nallea.

Punertava Taika loppui kesken,

mikä oli tarkoituskin, kun se oli jämälankaa,

joten kolme viimestä raitaa ovat

ihan vaan pinkkiä.

Neuloin kolmosen puikoilla, 40 silmukalla.

Jalan pituus 16cm.

Näistä tuli mielestäni aikas suloiset,

sellaiset kesäillan väriset.

Kesäisyyden innoittamana napsin noita 

orvokkejakin rekvisiitaksi.

Samalla tuli nypittyä nekin.

Sopivat sukkien kaveriksi oikein nätisti.

Kesäillan hämyssä sukat tietysti myös kuvasin.

Niiden värimaailma toistui partsilla hauskasti.

:)

Yhdet sukat ehtivät siis valmistua tälle kuulle,

sittenkin.

Nyt saavat puikot kuitenkin hetkeksi jäädä kesälomalle.

Harmittaahan se, kun kovasti ois ideoita,

mutta ei niitä kipeällä kädellä toteuteta.

Siispä, lepo.

Neulomusten ääreen palaan, kun pystyn.

Sitä odotellessa tehdään muita juttuja.

Ihan ekana aloitan työt uudessa kesätyöpaikassa,

vähän jännittää!

Saas nähdä, kuinka paljon ehdin postailla kesällä.

Ainakin kuulumisia ja kukkajuttuja päivittelen.

Mutta ei ressiä siitä!

Blogimaailmassa pyörin silloin kun ehdin ja jaksan,

se on hyväksi havaittu metodi.

Leppoisaa alkavaa viikkoa kaikille!

<3

Iloa ja surua

En ole pitkään aikaan kertonut täällä blogin puolella,

mitä helmikuun lopulla kylvämilleni

mustasilmäsussuille kuuluu.

Nytpä kerron. Ihan hyvää kuuluu!

Sussuja on säilynyt hengissä viisi kappaletta,

mikä on melko sopiva määrä.

11 alunperin kylvin, 7 iti ja koulintojen jälkeen 

5 on sinnitellyt tähän pisteeseen asti.

Nää on tänäänkin jo kasvanu tästä
ihan silmissä!

Nämä eivät vaan ole olleet kovin kuvauksellisia.

Kevätaurinko teki vähän tepposia,

kun aloin ulkoiluttaa näitä melko aikaisin.

Nyt lämpö, lannoitus, latvominen ja sopivan 

varjoinen kohta parvekkeella

 ovat kuitenkin tehneet ihmeitä.

Valehtelematta parissa päivässä on tullut

hirmuinen kasvuspurtti!

Köynnökset haaroittuvat joka suuntaan,

ja isoimmat lehdet ovat 5cm pituisia.

Hyvältä näyttää tämä kasvutahti.

Melkein uskallan jo väittää, että kukkatornini saan.

Siitä iloitsen, 

sillä ihan koko aikaa ei ole siltä näyttänyt.

Mitä veikkaatte, oisko mulla tässä jo kuukauden 

päästä kukkia?

;)

Ilonaiheita on muitakin.

Auringonkukat ovat tanakoita ja oikein paistattelevat

päivää aurinkoisella paikallaan.

Uskon, että näiden kukintaa ei tällä vauhdilla 

tarvitse ihan pakkasiin asti odotella.

Ensimmäinen liljakin on alkanut ojennella nuppujaan.

Koskahan mahtaa kukkia?

Varmasti hetki vielä menee.

Suht aikainen kaveri taitaa kumminkin olla.

Kiva, jos liljani kukkivat eri aikoihin.

Sitten ovat nämä ihanaiset pelakuuni.

Kaikki kukassa samaan aikaan,
ja nuppuja ihan vimmatusti.

<3

Tähän punaiseen olen ihan rakastunut.

Onneksi hankin tämän.

Punainen pelakuu on min suosikki,

vaikka onkin niitä perinteisempiä värejä.

Vahvat värit on mun juttu.

Odottelen, että tästä aukeaa lisää nuppuja,

niin muuttuu vielä näyttävämmän näköiseksi.

Ja ihania nämä ovat muutkin.

On pirtsakkaa...

...ja on herkkää ja hempeää.

Kaikki sulassa sovussa keskenään.

Iltahämärissä värit vielä oikein hehkuvat,

tämä hempein yksilökin näyttää illan valossa 

hieman persikkaisen väriseltä.

On tosi kiehtovan näköinen.

Pöydällekin löytyi "uusi" kukka.

Pelastin tämän sinisen orvokin sieltä 

orvokkikorista muiden keskeltä,

kun tajusin, että tämä onkin pienikukkainen,

ja toisekseen tämä meinasi jäädä muiden alle piiloon.

Tämä on ihan söpö, etenkin kun on saviruukussa,

mummovainaan virkkaaman pitsiliinan päällä.

Ja sitten, olen vaarallisella tiellä.

Aikuiseksi kasvaminen on jo sinällään haastavaa,

mutta lisätään nyt kierroksia yhdellä

napostelupaprikalla.

Niin siinä lapussa luki, napostelupaprika!

Pieniä ja makeita, passaa.

Josko nyt syötävät kasvit riittäis?

No okei, vastapainoksi yksi tarjousamppeli...

Ai että värinokkosenko takia,
mistä arvasitte...
Seurana mustanvioletti petunia ja 
valkoista lumihiutaletta sekä verbenaa.

Äiti osti itselleen samanlaisen,
niin, ja sponssasi nämä minunkin.
Kiitos. <3

Siellä pyykkiteline ja tyhjien pullojen pussit 
kauniisti taustalla.
Noh, se on elämää se.

Elämään mahtuu ilon lisäksi tällä hetkellä kyllä suruakin.
Tähän viikonloppuun mahtuvat yhdet hautajaiset,
miehen kummin siunaus.

Niin se elämä heittelee,
oli aika yllättävä juttu.
Mutta, toivo ei silti kuole koskaan,
siihen luotan.

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä,
 rukoilkaa hellittämättä. 
Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, 
osoittakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, 
siunatkaa älkääkä kirotko. 
Iloitkaa iloitsevien kanssa, 
itkekää itkevien kanssa."
- Room. 12:12-15

Ilonpilkahduksia teidän viikonloppuun!
Toivonsäteitä myös 
vastoinkäymisten keskelle.
<3

Kokeileva ruukkupuutarha

Mikäs se tässä möllöttää?

Jep, tomaattipa hyvinkin.

Pink Baby Plum F1

Kävin tässä alkuviikosta pyörähtämässä 

Hilun (Maatiaiskanasen elämää) hoodeilla,

ja hain häneltä pari tomaatintainta,

kuten oli jo aiemmin keväällä sovittu.

Tuo pitkä roikkana on miniluumutomaatti Pink Baby Plum F1,

ja tuossa vieressä oikealla 

on vähän huonosti kuvasta erottuva

coctailtomaatti Aranka.

Pieniä ja makeita molemmat.

Noh, jos nyt ensin edes saan nämä kasvamaan!

On tuolla tuo yksi tomsku jo vähän niin kuin 

lupailevana...

Kaikkee täytyy kokeilla!

Nyt sitten vaan varkaita pois napsimaan,

ja lannoitustakin täytynee pohtia.

Valoa ja lämpöä pitäis olla ihan riittämiin.

Tomaattien juurelle istutin

pari tavallista samettiruusua.

Josko ne pitäisivät osan ei-toivotuista ötököistä loitolla.

Ei täällä kyllä toistaiseksi ole näkynyt 

kuin eksyneitä pörriäisiä, leppiksiä, pieniä hämähäkkejä 

ja muutamia harsosääskiä.

Heh. En suoraan sanottuna tiedä tomaatinkasvatuksesta 

juuri mitään,

mutta jostainhan se on aloitettava.

Kokeilemista ei estä mikään!

Pitäkee peukkuja, että saahaan ees maistiaiset...

Notta tomaatit on.

On myös jotain muuta uutta.

Kävin nimittäin viikonloppuna äiteen kanssa 

Mustilassa (Arboretum Mustila),

ja äiti sponssas mulle muutaman kukan...

 

Aikani pähkäilin, mitähän ihmettä valkkais.

kun oli niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla.

Sitten ihastuin tähän limenvihreään värinokkoseen.

Hetken tosin arvoin tämän ja sellaisen huikean 

oranssin värinokkosen välillä,

mutta vihreän raikkaus voitti tällä kertaa.

Nokkonen oli siis ykkösvalinta,

ja sen kaveriksi mallailimme erilaisia kukkia.

Lopulta tuo hennon vaaleanpunainen pelakuu 

ja pinkihkö (ei oo livenä ihan noin pinkki)

kerrottu miljoonakello valikoituivat asetelmaan,

josta tulikin tosi kaunis.

Tykkään!

On se näköjään niin,

että en pysty pitämään näppejäni irti pelakuista.

Kun annat pikkusormen...

Ja jep. On taas niin hempeää ja vaaleanpunaista,

että hieman huolestuttaa,

mutta nää sopi kaikkein parhaiten nokkosen seuraan,

ja sitä hempeyttä on parvekkeella nyt vaikka

muille jakaa.

Vehreältä ja täydeltä alkaa näyttää,

mutta jotain mahtuu vielä varmasti sekaan.

Ei oo ees ahdasta!

Vaikka mies vähän huokailee siihen malliin 

välillä että laita itte tomaattinarus sinne kattoon...

Noo, ripusti hää ne kumminkin.

Hih. ;)

Lomailu on ollut siis vahvasti kasvipainotteista,

kun en ole voinut neuloakkaan.

(Tunnustan, yritin, ja kaduin seuraavana päivänä,

kun koko kättä särki...)

Venyttelyä, lepoa. Joskus näin.

Ei anneta tauon haitata, se tekee välillä hyvääkin.

Näin muuten ekat kukkivat lupiinit tänään,

kun kävin lenkillä... tai siis köh,

ostamassa ne samettikukat...

Aurinkoa ja iloa tähän viikkoon!

<3

Helteen jälkeen

Mistä huomaa, että mie oon lomalla?

No siitä, että oon ehtiny järjestellä vaatekaapin,

siivota, laittaa ruokaa, tiskata, pestä pyykkiä...

Ku kerran on kotona, niin on kivempi 

kattella siistiä kämppää.

Arkisetkin hommat on mukavia silloin,

kun ei ole kiire mihinkään ja voi tehdä just

siihen tahtiin ku huvittaa.

Toisekseen tiedän myös sen, 

että töiden alettua en jaksa 

kovin intensiivisesti huushollata.

Sitä paitsi, olen hyvällä omallatunnolla 

nukkunut aamuisin toosi piiiiiiitkään.

Tosi reilua, kun mies lähtee aikaisin töihin.

:D

Timjami, salaatti, rosmariini ja parvekemansikka.<3

Ja olenhan saanut nauttia kunnon helteistä!

Nyt nautin kuitenkin vielä enemmän näistä 

viileämmistä keleistä.

Tänään illan viiletessä olikin ihana päästä 

vähän istutuspuuhiin,

pientä lisäystä on parvekkeelle tullut

- muun muassa herkkuruukku.

Ruukussa on kahta tämänhetkistä lempiyrttiäni,

timjamia ja rosmariinia,

pari tavallista kaupan lehtisalaattia

sekä itselle uusi tuttavuus parvekemansikka.

Saas nähdä, saadaanko suut makiaks.

Ainakin saan nyt salaattia ja tuoreita yrttejä

kesän kokkailuihin.

Timjamia käytän vähän kaikkeen,

mutta erityisesti kanaruokiin.

Rosmariini taas on lihapatojen 

ja keittojen vakiovaruste.

Nams!

Yksinäisen keltaoranssin tähtisilmän kaveriksi 

puolestaan istutin keltaista miljoonakelloa.

Kokonaisuus ei ole vielä hääppöisen näköinen,

mutta tiedän, että jo kuukauden päästä 

näyttää ihan toisenlaiselta.

Siinäpä ne uudet jutut sitten olivatkin.

Muuten olen keskittynyt ihailemaan kasvien kasvua 

ja kauniita yksityiskohtia...

Liljat kasvavat huimaa vauhtia.

...ja äidin pihan kevätkukkien loistoa.

Olin ohimennen käväisemässä äiteellä,

enkä voinut pihasta poistua ennen kuin sain 

otettua muutaman kännykkäräpsyn.

Äiteen pihalla tulppaanit ovat nyt kauneimmillaan,

ja iso osa on vielä nupullaankin. Värejä riittää! 

Täytyy viikonlopun aikana käydä tekemässä toinen kierros,

niin ihanalta näytti jo nyt.

Narsissit olivat jo suurimmaksi osaksi kukkineet,

mutta oli niitä vielä muutama ilostuttamassa.

Helmililjaa oli useampaa sorttia,

mutta kuvasin vain tämän valkoisen.

Kollaasissa on myös särkynytsydän ja mahonia,

joka oli minulle entuudestaan tuntematon 

(muuten kuin nimeltä).

Mahoniassa oli kauniin keltaiset kukat.

Pionit näyttivät olevan hyvässä kasvussa ja reheviä,

liljoja puski esiin vähän joka penkistä,

ja sitten on niin paljon kukkia joita en edes kaikkia 

nimeltä tunne.

Huokaus! Niin nättiä ettette uskokaan.

Toivotaan, että viileämpi sää pitää kukat kauniina pitkään.

Onni on äiti, jolla on kaunis piha.

Olen aina ollut sitä mieltä, että äidillä on silmää 

niin puutarhalle kuin sisustuksellekin.

Oi jospa sitä silmää vähän suotaisiin minullekin.

Sisustamisen kanssa on toki vähän niin ja näin,

mutta jos näissä kukkahommissa...

;)

Noo, vähän kerrassaan alkaa partsillakin kukoistaa,

vaikka vielä näyttää hieman autiolta.

(Tiesittekö muuten, että sana 'autio' on tarkoittanut 

joskus veronmaksukyvytöntä tilaa.)

Hmm. On tää vaan mulle sellainen rentouttava näky.

Tääl mie viihdyn.

Toivottavasti viihtyvät myös kukkaset!

Ihanaa viikonloppua

blogiystäväiset!

Nautitaan tästä alkukesästä.

<3

Lomalle lompsis

Nyt se on täällä, kesä, eiks niin!

Ainaski miul alko nyt kahen viikon loma

ennen kesätöiden alkamista,

ja sääennuste lupaa huomiselle +30.

Huh hellettä!

No, ei paree valittaa.

Lisää aurinkorasvaa vaan.

Sataakkin pitäis loppuviikosta.

Lämpimien säiden innoittamana ostin helatorstaina 

vähän lisää kukkia.

Tähtisilmät sopivat aurinkoiselle paikalle hyvin.

Ja lämpimistä säistä huolimatta olen saanut 

valmiiksi myös pari pientä käsityötä:

yhden tiskirätin ja lastensukat.

Tiskirätti jää joko itelle tai menee lahjaksi.

Sukat ovat tilaustyö.

Lupauduin tekemään sukulaislapsille 

(3 ja 1v.) 'mummolasukat'.

Niitä pidetään sitten vain maalla mummolassa

saapassukkina yms.

Sukissa Nalle Taika, rätissä Novitan Cotton Bamboo.

Neulon sukista sellaiset,

että niissä on vähän kasvunvaraa.

Menevät sitten ainakin ensi syksyn ja talven.

Seuraavaksi otankin puikoille ne pienemmät sukat,

kunhan saan hartiajumit taltutettua...

On taas vähän ongelmia olkapään kanssa. Murr.

No, eipä se neulomistauko kesällä niin paha ole,

kun on muutakin puuhaa.

Toivotaan myös, että viltsuja ei tänä kesänä 

kauhiasti tarttis!

En ole onneksi kovin ehtinyt (vielä)

neulomattomuutta harmitella,

kun parvekkeella tapahtuu ihmeitä kaiken aikaa.

Lämmön ja valon vaikutus näkyy heti.

Kääpiöauringonkukat ovat ottaneet spurtin,

ja liljat ne vasta hurjaa vauhtia kasvavatkin.

Valehtelematta parisen senttiä tulee pituutta 

lisää per päivä!

Ja miten ihania, erilaisia, persoonallisia 

yksilöitä ruukuista putkahteleekaan!

Mikäs näistä on sin suosikki?

Olen ihan yllättynyt siitä, 

kuinka erilaisia liljat ovat jo varreltaan.

En ollut ajatellut liljoja summan mutikassa 

valitessani, että niistä tulisi näin 

monenlaisia veijareita.

Mutta yllätys on pelkästään positiivinen!

Uuttahan mie olen oppimassa jokaisen kasvin kanssa,

ja nämä liljat ovat päivä päivältä kiehtovampia

seurattavia.

<3

Seittemän liljaa on jo tullut esiin.

Kuutta vielä odottelen. Jännää!

Yksinäinen (esikasvatettu) pensasköynnöskrassikin 

on pikkuhiljaa saamassa kavereita,

joita jokin aika sitten kylvin.

Muitakin kylvöksiä olen tehnyt, 

mutta niistä kerron lisää myöhemmin.

Ja voih, kyllä, nymmää ratkesin!

Äitienpäivänä vein anopille vaaleanpunaisen 

ja äidille kirkkaanpunaisen pelakuun,

ja kun tarjous oli että kolme kappaletta,

niin arvannette missä se kolmas on...

Tämäkin on kirkkaan punainen,

mutta siitä yksi kukinto katkesi kuljetuksessa,

niin ei ole nyt kukassaan.

Sen sijaan saatte nyt katsella näitä kauniita lehtiä,

joissa on tuo tumma raita.

;)

Eihä min pitäny näitä enempää hankkia,

mutta ko nää varmasti kestää mein partsin pätsiä,

ja ovat yksiä lempparikukkiani, niin ei auta!

Tahoin. Ja nimenomaan kirkkaan punaisen.

Näyttää muuten tosi kivalta tumman saviruukun kanssa.

Lisäksi perustelin hankintaa itselleni sillä,

että jos yrittää kahden talvetusta,

niin edes toinen saattaa jäädä henkiin.

;)

Näissä kukkaistunnelmissa siis lomalle lompsis.

Voisin neulomistauolla lukea vaikka muutaman kirjan,

nyt kun on aikaa tehä mitä huvittaa.

Kukkien kasvuakin täytyy ihastella moneen kertaan 

päivittäin...

Ihanaa viikkoa teille kaikille,

älkää kärventykö auringossa!

Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

<3