lauantai 25. kesäkuuta 2016

Runo 15#

Mietin,
olisiko hyppääminen sattunut vähemmän,
kun silta huojuu jalkojeni alla,
enkä uskalla liikahtaa.
Solmin köydet haparoivin sormin.
Nyt tuijotan sumuun yli tyhjyyden.
Kuinka kaukana olet?
Ensimmäisen askelen jälkeen
en voi kääntyä enää takaisin,
enkä tiedä,
tuletko edes puolitiehen vastaan.