Runo 14#

Kysyt, oisko tulta.

Hysteerinen nauru kaikuu 
sieluni syövereissä,
portaikoissa,
jotka haluaisin unohtaa.

Eivät ne johda minnekään.

Oisko tulta?

Ja viaton ilmeesi on täynnä ihmetystä.
Sinisen veden väreissä heijastuu maailma.

Tahdot pelastaa sen.

Piilotan hermostuneet käteni 
kahvikupin reunoille.

Oisko tulta!
Hymähdän ääneti ja tuntuu kuin huutaisin.
Kysyt, oisko tulta,
kun saisit mitä vaan.

Sytkäri valaisee nurkkapöydän.

Toisessa elämässä
saisit otteeni herpaantumaan.

Hymyilen ajatukselle,
joka sammuu ja savuaa.

Et muistaisi nimeäni. 

Aiemmat runot 

1# 2# 3# 4# 5# 6# 7# 8# 9# 10# 11# 12# 13#

 

Uuden oppimista

Eka puolikas seurakuntaharjoittelusta 

on mennyt aivan siivillä. 

Siinä on myös syy parin viikon hiljaisuuteen 

täällä blogissa.

Mutta puikoilla ovat kuitenkin viimeiset 

kaksi viikkoa olleet myös sukat,

jotka aion harkan päättyessä

ihanalle ohjaajalleni lahjoittaa.

:)

Näistä tuli nyt tällaiset Pyhän Hengen punaiset
- pappisihmiselle tulevat kuitenkin!

;)

Varsiin kokeilin valepalmikko-resoria,
mikä olikin onnistunut valinta.
Olin kyseistä pintaneuletta ihaillut jo kauan
blogeissa ja facebook-ryhmissä.
 Pinnasta tulee kaunis ja kuvio on tosi helppo tehdä.
Ohje löytyy esimerkiksi *Langan päästä kiinni -blogista*.

Eli uuden oppiminen on livahtanut myös vapaa-ajalle.
Eikö siitä harjoittelussa saa tarpeeksi?
:D

Sukkien koko on 38.
Itselleni isot, kuten kuvista näkyy.
Lankana jotain vanhaa Nalle-lankaa.

Kolmosen puikot,
varressa 60s ja kiilakavennusten
jälkeen loppusukassa 56s. 
Kärjissä sädekävennus.

 

 

Uuden äärellä olen tosiaan ollut pari viikkoa 

ja sama jatkuu vielä pari viikkoa etiäpäinkin.

 Harjoittelun lisäksi olemme hoitaneet tässä miehen kanssa

muuttoasiaa ja uusi koti onkin jo tiedossa,

enää avaimia odottelemme.

Toisaalta kaikki on siis tosi kivaa ja ihanaa mutta 

samalla olen ihan poikki,

kun teen harkkaa, koulujuttuja, muuttojuttuja ja 

häähommeleita samaan aikaan...

Onneksi on tämä ihana kevät kuitenkin.

siitä saa voimaa.

Aurinko paistaa ja linnut ilakoivat,

luonto vihertää!

Ja nyt pääsen taas pohtimaan uutta sukkaprojektia.

Jee!

Mitäs teillä tehdään?

Mukavaa viikkoa!

:)

Pitsisukat

Arvatkaas mitä.

Miul alko tänää seurakuntaharjottelu! 

Ja mie oon niiiin innoissani.

Pääsen tekemään ihan oikeesti sitä,

mistä tykkään ja pääsen 

hetkeksi pois koulunpenkiltä,

jota on kulutettu tämä kevät turhankin 

ahkerasti.

Ah! Sielu lepää,

kun saan olla peltojen keskellä 

pienehkössä maalaisseurakunnassa.

:)

Noniin, siinä oli se hehkutusosio.

Sitten niihin sukkiin,

jotka sain valmiiksi jo pari päivää sitten. 

Kyseessä on Novitan 

*Naisen neulotut pitsisukat*-ohje.

Kolmosen puikot,

koko 35-36.

 

 

Käytin näihin tuota violettia Nallen Taika-lankaa,

joka ei tunnu loppuvan ikinä,

kun erehdyin ostamaan sitä joskus poistomyynnistä

kolme kerää - yksi kokonainen vieläkin jäljellä!

Lanka olisi parhaimmillaan ihan tuiki tavallisissa sukissa 

mutta en millään ole jaksanut uppoutua neulomaan ihan 

tavallisia sukkia.

Tein siis nyt nämä pitsiset.

Muistatteko muuten ne minun *sinnepäinsukat* 

viime vuoden toukokuun alusta?

Tällaiset niistä piti tulla mutta unohdin 

neuloa pitsikuvion nurjat yhteenneulotut silmukat nurin. 

Ne silloiset sukat muuten ovat hyvin paljon 

*Niina Laitisen Eveliina-sukkien* näköiset...

Varmaan käytännössä ihan samanlaiset?

Silloin en kyllä tiennyt Eveliina-mallista vielä mitään,

joten kiitän sattumaa.

Ne sukat ovat mulla unisukkina käytössä.

 Nämä violetit menevät lahjalaatikkoon.

Mukavaa aurinkoista viikkoa kaikille!

Mie vietän sitä uutta opetellen.

:)

 

Makrotex-haaste - kevään merkkejä

Löysin *Suvituulian käsityöpaja -blogin*
kautta Pieni Lintu -nimiseen blogiin, 
jota jäin seuraamaan ja samalla bongasin 
tämmöisen kivan haasteen,
jonka teemana ovat "kevään merkit".

Luulin aluksi,
etten ehdi osallistua tähän mutta 
nyt tulikin pieni rako,
jossa ehdin käydä muutaman kuvan nappaamassa.

Krookuksia puskee tässä pihassa esiin joka paikasta.
Näitä keltaisia on tosin vain vanhan kaivon 
paikalla.

 

 Ja syksyllä toisen vanhan kaivon 
betoniympyrän sisälle istuttamani 
narsissit alkavat itää...
Saa nähdä, kukkivatko ollenkaan.

 

Lumikello vanhan ja nuhjuisen omenapuun 
alla on kukkinut jo kauan.
 

Nämä sinivioletit krookukset taas ovat 
tämän kevään ensimmäisiä ja bongasin ne 
vasta tänään - kohta ne valloittavat koko yläpihan 
ja rinteen.

Olemme asuneet vuokralla tässä kummitustalon 
näköisessä talossa melkein kaksi vuotta. 
Tämä on nyt toinen kevät,
kun saan ihmetellä tätä pihaa,
joka on ollut minusta kaikessa ränsistyneisyydessään 
ihana oma mystinen paikkansa.

Pikkuisen surettaa, kun tiedän,
ettei tätä pihaa ja näitä krookuksia enää pian ole,
kun talo puretaan ja tilalle rakennetaan uusi.
(Talo myytiin ja meillä vaihtui iloksemme(!) vuokranantaja
tuossa joulun jälkeen.)

Mutta aikansa kutakin!
Talo on parhaat päivänsä nähnyt ja piha kaipaa 
myös valtaisaa muutosta.
Ja minäkin kaipaan jo uutta kotia,
uusia tuulia ihan toisessa kaupungissa.
(Enkä oikein jaksa sitä,
että naapurusto antaa koirien kakata meidän 
postilaatikkomme alle.)

Mutta vielä ehdin näitä kevään merkkejä 
tässä pihassa ihmetellä.
Pieniä ihmeitä - mutta niitä on yllättävän paljon.