Lukitsen onnettoman sieluni
siihen laatikkoon,
jonne tungetaan kaikki turha.
Pois silmistä,
pois mielestä.
Se on armomurha.
Pian pölyinen ja unohdettu.
Olen kyllästynyt kaappiluurankoihin
ja eetteriin,
jolla hukutan perhosia iltaisin.
Jokainen siivenisku tuntuu
vatsahaavalta.
Maalaan kuolemalle kasvot
karamellivärein,
kun turhaudun silmäpusseihin,
jotka on tatuoitu silmieni alle.
Ja nostan maljan elämälle,
jossa jokainen on kuokkavieras.
