Ruususukat osa 3.

Joskus asiat vaan

jäävät kesken.

Nämä sukat saivat

jäädä talvella

keskeneräisinä

hyllyyn,

kun ei inspannut.

Nyt ne ovat kuitenkin

monen monen muun

projektin

jälkeen valmiit

ja päätynevät

synttärilahjaksi. ;)

(Ja oikeasti, mulla

meni ehkä max puoli

tuntia tuon punaisen

loppuunsaattamiseen,

kun varsi oli

jo tehty.)

:D

Aina ei huvita.

Mutta hei,

ruusuja ylioppineille

ja vanhoille

yliviisastuneille!

Klara vappen!

Täytynee tuo oma

valkolakki kaivaa esiin

kaapista. ;)

Sininen uni

Ja siellä on

kultainen metsä

ja metsässä kultainen puu

ja unien sinilintu

ja linnulla kultainen suu.

Ja se unien sinilintu,

se lapsia tuudittaa.

Se laulaa unisen laulun,

lala lallala lallallaa...

-P. Mustapää

Sinisiä unia pikkumiehelle. <3

Ohje oli jälleen vuoden 2007

Suuri käsityö -lehdestä elokuulta.

Eka kerta muuten, 

kun tein raglankavennuksia.

Tykkäsin.

Pientä ja pirteää

Elämä ympärillä

tuntuu olevan 

kaaoksessa.

Surua ja huolta.

Monenlaista.

Onneksi on kutomista

ja kädet kunnossa,

niin voi kutoa

aina vaan,

onnellisia ajatuksia

silmukoiden sekaan,

pieniä hymyjä,

siunauksia.

Onneksi elämä rakentuu

pienistä asioista.

Jättäisinkö sittenkin vain seinäkoristeeksi... ;)

<3

Ohje molempiin oli

Suuri Käsityö -lehdessä

elokuulta 2007.

Mekossa tosin virkkasin

hihansuun ja kaula-aukon

reunat, toisin kuin

ohjeessa, jossa kehotettiin

ottamaan silmukat puikolle

ja päättelemään ne.

Näin tuli minusta vähän

siistimpi.

Olen oomeena, olen oomeena...

Olen pyöreä omena!

Nimittäin vanha 

ulkosaunan pukuhuoneen verho,

jolla on enemmän ikää 

kuin allekirjoittaneella.

Tällaisen aarteen äitee löysi 

jostain kaapin perukoilta. 

Kangas on osittain auringon haalistama

mutta sehän ei haittaa,

vanhalta saa näyttääkin,

kun on kerran retroa.

Omenaverho päätyi hyppysissäni 

uusiokäyttöön.

Siitä tuli nyt tyynyliina 

toiselle löhötyynylle

omaan olohuoneeseen,

jonne vastikään sain joululahjana

vihreät sisustustaulut.

Väriä elämään.

Ja aarteista vielä

puheen ollen,

samaan tarkoitukseen 

taitaa soveltua myös

tämä ihana lakana.

Heh, minusta ihana kuosi siis -

esimerkiksi oman äitini 

mielestä kammottava.

Minulla ja edesmenneellä

mummollani,

jota en ikinä tavannut,

taitaa olla vähän

sama maku...

Turkoosi

Turkoosi kerä

alelaarista,

muutama kerä vanhaa valkoista,

sopivaa hetkeä

odottanut taikanalle.

Voiko hempeistä langoista

muuta tehdäkään

kuin jotain pientä

ja suloista?

Neuloin pienelle

kesäprinsessalle

syksyksi lämmikettä 

ja värejä harmaisiin iltoihin.

:)

                       

<3

Suklaapaita

Kyllä virheet on 

tehtävä itse.

Ei puolestasi kukaan muu

niitä tee.

Ja kun elämä lipuu ohitse,

virheetkin loppuvat

- tai jos eivät lopu,

niin ainakin ne vähenee.

-Jarkko Martikainen

Tästä lähdin liikkeelle eilen,

vihdoin monen mutkan kautta.

Kaikki kappaleet paidasta

olivat vuoden uurastuksen

jälkeen kasassa.

Ja tässä paita on nyt! Jei!

Oli se urakka. 

Välillä innostus lopahti 

ja tein kaikkea muuta

ja jatkoin taas kuukausien

päästä uudelleen.

Jatkoin kuitenkin!

Virheitä on tämän puseron kanssa

tehty ja välillä

on purettu ja tehty uudelleen.

Kavennuksissa oli hieman ongelmia

etu- ja takakappaleiden osalta,

sillä ohje oli vähän tulkinnanvarainen

ja laskin vähän väärin

mutta onneksi kaikesta huolimatta

paita istuu hyvin.

Sain hihat sovitettua niin,

ettei mokaa edes tajua.

Hihi. Uskoisiko ekaksi 

itse tehdyksi neulepuseroksi?

Ohje on siis Novitan kesän 2014 lehdestä.

Löytyy myös täältä:

https://www.novitaknits.com/fi/node/4885/instructions